Tiistai-illan avautuminen

Äiti on pakannut autoon rattaat, vaatekassin, kaksi IKEA-kassillista tavaraa ja sisällä lähtöä odottaa vielä reppu. Eväätkin pitäisi tehdä ja juomapullot täyttää.

Voi taivas tätä tavaran määrä!! Pienet vaatteet pitää näköjään kompensoida ihan julmetulla määrällä isoa tavaraa. On vaippapussia, matkasyöttötuolia ja matkasänkyä, vaatekassista löytyy kampetta niin helteeseen kuin melkeinpä pakkaseenkin (joo, tervetuloa partion kesäleirille, se pakkanenkin on koettu). Mä oon ihan kypsä tähän pakkaamiseen (oonko joskus maininnut, että vihaanvihaanvihaan pakkaamista) ja tavaran autoon sullomiseen, onneksi ONNEKSI olen lähdössä omalla autolla, eikä tuota tavaravuorta tarvi mahduttaa bussiin tai koittaa saada kannettua bussilta leiripaikalle. Perään lähtee kärryllinen kanootteja, joten kaheksaakymppiä ajellaan huomenna 250 kilsaa.

Että kun ei kuulu loppuviikosta mitään, niin metsässä ollaan. Ja seuraavalla viikolla jos kun ei kuulu mitään, niin töissä ollaan. Yritin saada maanantain vapaaksi, mutta erinäisistä syistä työt odottavat, v***u jee.

Huh, että oli painokasta sanottavaa. Helpotti.

***

Ai niin, arvatkaa mitä eilen tein?

Vinkkinä kerrottakoon, että aktiviteetin lopuksi olin kuolassa ja pissassa. Syypää tähän ei kuitenkaan ollut lapsi.

Ehei, olin astuttamassa koiraa. Ei ole kuulkaa kaunista katsottavaa, eikä todellakaan ole siistä hommaa. Hyi. Eikä edes onnistunut! Mies saa siis mennä hoitamaan homman huomenna. Öö, niinkun viemään koiran sinne ja silleen, ei nyt tietenkään varsinaisesti hoitamaan hommaa. Juunou.