Vuoje viimene aamu
Nämä puhekieliset jutut on kiertäneet Lilyä Mindekan ajatuksesta ja tässäpä oma ossuuteni asiaan. Mun kieli on välillä aika paksua oulua, en tosin tiedä kuinka autenttista ja oikeasti oikeaoppista, mutta tätäpä sitä tulee puhuttua.
***
Siis voi jeesus mikä aamu. Kersa heräs kuuvelta kylet märkinä eikä sitte nukkunut sen jäläkeen silimäystäkkää. Molin valavonut öbout yhteen, tietenki luulin että se nukkuu puol yssiin niinku muinaki aamuna. Ennen seittemää isi siirty työhuoneeseensa nukkuun ja me sohovalle kattoon lasteohojelmia, ku ei tuo kersnaakkeli teheny omassa sängysä muutako huusi ja mun vieresä se laulo korvaan tii-kotti-kottii kotti-kottiii!!
No sittekö mää olin jotenkuten siitä koomasta toipunu, niin aattelin että lähtään kauppaan niinkö oli ajatus. Vitsi että oli hyvä idea! Ensinnäki mää koitin löytää kersalle jotaki ruokaa tyhyjistä kaapeista, ku tietenki oli pitäny kaupasa käyntiä venyttää viimesee asti. Vähä se siinä rääpösti pannaania ja nuoli voit ruisleivän päältä ennenkö kippas loput evväät maitomottiin.
No sittehä operaatio ulukovaatteitten pukeminen on yhtä juhulaa tänä päivänä. Kakara hästää ja häärää sylisä ku viimestä päivää ja pistää hanttiin minkä kerkiää. Kinttaat mennee sinne tänne ja peukaloista ei oo tietuakkaan, olisko ne oikioilla paikoilla. Koko ajan vaan hokkee lapselle että auto, auto, mennään autoon, että se olis vähä ees rauhasa. Pipon saa sille ehkä päähän ku se vennyy lattioita miten sattuu ja kengät saa laittaa jo melekeen huuvon kansa. Sittekku kaikki vaatteet on päälä, ni sillei oo ennää mittää hättää! Sitte se jaksaa oottaa vaikka tunnin tuosa etteisessä ja räpeltää jottain laatikkua auki.
No sitte kaupasa. Minä autuvaana lavon tavaraa kärryyn ja kierrän ja kaarran hyllyt läppeesä eikä siinä mittään. mutta auta armias ku pääsee kassalle ja alakaa kaivaan lompakkua. Arvaa vaan, että sen on sitte jättäny kottiin! Se sattu se kauppiassetä olleen kassalla ja se sano että pakkaa vaan tavarat, mää keskeytän tään ostoksen, nostan ne tuonne kylymään ja haje lompakko ja tuu maksaan. No eihäse auta muu ku nakata kersa autoon ja huristaa kotia hakemaan lompsa. Samantien kauppaan hakkeen kassit ja ei siinä mittään. Mutta ku päåästään kotia, ni tuo kakara on simahtanu takapenkille, eikä meinaa herätä. Ja siis se herrää ylleensä aina ku auto sammuu ja pysähtyy, tai siis ainaki aika sillon ku se vois ja sais nukkuakki. Koita sitä siinä sitte herättää ku se vaan painaa silimiä tiukempaan kiinni eikä yhtään halua herätä. Mää tökkäsin sen vaan seisoon ja sannoin että alappa laputtaa kotiappäin ja se olis vaan tulossa sylliin. No joo, onpa onneksi jo kaks kauppakassiaki siinä ni vielä se apina koittaa sylliin änkää! Pistin sen kummiski käveleen ja tarrasin käjestä kii ja käveliki se sitte kotia suht reippaasti.
Tarkotus oli vielä riisipuurua keittää mutta kuka hullu sitä joutaa oottaa, ku tuo pittää tuo apina saaha nukkumaanki. Tuli sitte mannapuurua ja nyt pittäis alakaa sitä lappaa kitusii. Sillä välin kakara on levittäny junaraan, ollu päällää sielä korisa, levväyttäny mun lompakon, syöny pari muistilappua, paitsi sylyki se ne palat ulos, mönkiny keinuheposen alta usiampaan otteeseen ja levittäny muutenki koko ommaisuutesa pitkin lattioita.
Mää oon niin päikkäreitten tarpeesa. Eikä oo ees vielä päivä puolesa!!