Akne- ja huonoiho
Monet ihmiset, joilla on hyvä iho eivät osaa arvostaa sitä tarpeaksi, niinkuin muutenkin sanotaan asioita oppii arvostamaan sitten kun niitä ei enää ole. Mulla on huono iho, ollut nyt noin vuoden ja kaikkeni olen yrittänyt ja nyt vasta on alkanut helpottaa kun olen saanut ihan lääkereseptin siihen. Oon yrittäny kaikkea, jopa tyhmiäkin juttuja. On ollut vaan ihan tuskaa tän ihon kanssa, ja oon vaan ollut niin epätoivoinen ja epävarma ulkonäöstäni, oman ihoni takia. En ymmärrä, miksi jotkut ystävät sanovat, että itsellään on ihan hirveä iho, vaikka on oikeasti niinkuin unelmaiho. Myös jos tutut, vaikka ihan ystävällisesti antavat vinkkejä, miten iho parempaan kuntoon niin siitäkin tulee pahamieli, kun tulee olo, että luuletko etten minä huomaa, että ihoni on suoraan sanottuna paska. Ja jos laitan meikkiä sekään ei pysy kauniina kum max. 2h, kunnes se on valahtanut ruman näköiseksi. Ystävät sanoo aina, että olen todella iloinen (on niitä huonojakin päiviä) ja minulla on hyväitsetunto, koska kaikesta huolimatta jaksan rakastaa itseäni. Opi pitämään itteäs arvokkaana, koska sulla on vaan yks elämä, ja sitä ei tiedä koskaan, millon on sen viimeinen päivä. Jaksa pysyä vahvana, ja ottaa kaikki ilo irti joka hetkestä.