Kello on 21.44 heinäkuisena torstai-iltana ja tästä lähtee ensimmäinen blogikirjoitukseni. Aurinko laskee hiljalleen jättäen taivaan ihanan vaaleanpunaiseksi ja luoden Etu-Töölön kerrostalojen ylle muumipilviä. Tiedättekö, juuri niitä taikapilviä, mitä tuli taikurin hatusta ensimmäisessä jaksossa Muumilaakson tarinoita. Istun ikkunalaudallamme keittiössä avonaisen ikkunan vieressä ja työnnän välillä nenää pihalle viilentyäkseni ja tuoksutellakseni heinäkuun lumoavaa tuoksua. Täällä on edelleen pakahduttavan kuuma, kuten kaikkialla muuallakin tällä hetkellä. Aikamoinen kesä, mutta en muista koska olisin viimeksi nauttinut näin paljon. 

Mutta jaa että blogiko. Tässä sitä ollaan taas, tietämättä tarkalleen edes mitä tai miksi. Kahdeksasta neljään työ ison korporaation taloushallinnossa pistää minut aika ajoin haikailemaan jotain asteen verran luovempaa itsensä toteuttamista, joten katsotaan onko tästä tyydyttämään mun jatkuvaa, jostain selittämättömistä pulppuavaa luovan ilmaisun tarvettani. En tiedä vielä mistä kirjoitan enkä oikein usko esittelyteksteihin. Toisinaan mietin, että jos sanon olevani jotain tai tekeväni tätä tai tätä, tuonko sen yhden liikaa framille jättäen kaikki muut kivat vivahteet ja värit sen varjoon? 

Ehkäpä kirjoitan Balkanista ja kristallin sinisestä merestä. Tai ehkä siitä, millaista on matkustaa toiselle puolelle maailmaa pelkillä käsimatkatavaroilla. Tai sitten siitä, millaista on road tripata ympäri elokuista Kaliforniaa mimmijengillä. Ehkä kirjoitan kasvissyönnistä ja siitä miksi jouluisin aina unohdan ruokavalioni. Tai sitten kirjoitan mistä tahansa, mikä sillä hetkellä minua ihastuttaa, kiehtoo tai vihastuttaa. 

Tervetuloa matkaani, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Mutta nyt iltateet tulille ja päivän juorut kämppiksen kanssa. Ihanaa alkavaa viikonloppua! 

x Tuuli