Täysi tohina päällä!
Vihdoin se tapahtuu!
Me lähdetään häämatkalle!
Jo ennen häitä kerroin täällä, että me toivotaan, ettei meidän itse tarrtis päättää häämatkakohdetta. Ja niin me pyydettiinkin Herra E:n veljeä ja tämän vaimoa varaamaan meille matka meidän saamamme häämatkabudjetin rajoissa. Ja samalla vitsailimme siitä, että halutaan pitää kohde yllätyksenä kentälle saakka!
Jo elokuussa kuulimme, että matkamme on varattu. Jonnekin lämpimään, jossa on mahdollisuus löhötä kaksi viikkoa rannalla, mutta jossa voi tehdä myös muuta. All inclusive. Ja matkan varanneet ovat tosi innoissaan ja voisivat jopa itse lähteä sinne.(Se on paljon matkustaneilta aika paljon lupaava tieto!)
Siinä kaikki ja näillä mentiin. Töissä sai useasti selitellä, että juu, häämatkalle tosiaan ja ei, en tiedä minne, kun meillä on tässä vähän tällainen juttu että…hehhe.
Olimme pyytäneet, että saisimme tietää kohteen kolme viikkoa ennen matkalle lähtöä. Vitsistä meinasi kuitenkin tulla totisinta totta, kun Ässät eivät halunneetkaan paljastaa tietoa hääavustajillemme järjestetyssä kiitosjuhlassa! Tiedon sijaan saimme seuraavat vinkit:
– Päivälämpötila on n.30*C, eikä yölläkään tipu alle 20*C. Vedenlämpötila on +25*C
– All inclusive, K-18, jotta rouvan ”ei tarvitse ottaa töitä mukaan”
– Hotellilla on sauna, ja erään matkustajan kommentin mukaan se sijaitsee viidakon vieressä.
– Rantaan on 20 metriä ja lähimpään ostoskaupunkiin parisen kymmentä kilometriä.
– Lähtö on Suomesta klo 9 aamulla, ja perillä paikallista aikaa klo 13.40.
-Lentoaikaa ei kerrottu, mutta varoitettiin, että koneessa saa sitten istua ihan hyvän tovin. BlueComfort oli varattu, jotta pitkäsäärisellä miehelläni olisi mukavammat oltavat…
Hyvältä kuulosti sillä sanoin olevani tyytyväine kaikkeen, mikä on Hankoa etelämpi. 😉
No ei auttanut muu kuin panna Google laulamaan. Työkavereilta ja ystäviltä oli jo syksyn aikana tullut ”varmoja veikkauksia”. Tuona kuuluisana googlausiltana kävimme Herra E:n kanssa läpi epätoivon ja ”ihan varmasti se on tää” -hetkiä. Tiesimme matkaavamme Finnmatkojen kanssa, sillä olimme saaneet Tax free -esitteen noin viikkoa aiemmin.
Vaihtoehtoja tuntui löytyvän. Thaimaasta jo melkein innostuin, ja samalla pelkäsin päätyvämme ”vain” Turkkiin. Aikataulutus vaan ei natsannut, joten hetken epäuskon jälkeen suuntasimme hakukoneemme rapakon toiselle puolelle.
– TÄÄ SE ON!!!!!
-Joo! Täällä vielä joku kommentoi, että ihanaa kun oli viidakko vieressä! Hihiiiii….!!!! (ja lisää riemua ja tärinää)
Viesti veljen vaimolle: Viva Meksiko!
”En tiedä mistä puhut”, hän vastasi. Ja totesin, että me ollaan päätetty mennä MEKSIKOON!
”Oletteko tyytyväisiä päätökseenne?”
– Juu,todella!!!!!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Huomenna istutaan koneessa.