Vajaa kuukausi!
– Kylläpä aika menee nopeasti!
Kuinka käytetty tuo fraasi on, mutta silti niin paikkansa pitävä! Joskus lapsuudessa ihmettelin mummoja ja kummeja, jotka tuota hokivat, mutta nyt voin itse allekirjoittaa sen sata prosenttisesti… Kolme viikonloppua ennen h-hetkeä, ensi viikonloppuna polttarit (jännää!), sitten vapaata (+kuulutukset sunnuntain jumalanpalveluksessa), sitten juhannus ja sitten onkin jo hääviikonloppu. Eli nyt jos koskaan taitaa olla aika tehdä jotain!
Karkkibuffetin karkit on metsästetty, osa niistä on tilauksen alla, osa odottaa meidän kylmäkellarissa. Tämä herkkusuu taisi vähän innostua, sillä karkkeja on todennäköisesti ainakin kaksien häiden tarpeisiin. Ja silti niitä on voin noin 2 kiloa/laatu. Haluan montaa laatua, mutta toisaalta en haluaisi, että mikään loppuu kesken ja lisäksi en haluaisi, että kylven karkissa seuraavan kolmen vuoden ajan… Kamala dilemma. Ongelma karkista. Enpä olisi uskonut. Ja se ylijäämä ei varsinaisesti harmita, sillä kyllä ne syödyksi tulee, mutta pitäähän sitä vähän saavutettuja linjojaankin ajatella. No, sain Maisu-kaason kanssa sovittua, että ainakin osa karkeista, joita meiltä jää yli, saadaan ystävällisesti tarjota heidän buffaansa. Kiitos, Maisu! 🙂
Kävimme tosiaan Ilmaristen matkailutilalla katsomassa tämän kesän kuulumisia. Tapasimme tilan emännän ensimmäistä kertaa, ja hän oli niin mukava ja joustava, että hymyilytti koko loppu päivän. kaikki järjestyy ja tulee sujumaan hyvin. Onneksi on ammattilaiset asialla, ettei ruvettu itse järjestämään pitopalveluita, ruokia ym. Ammattilaiset osaavat kertoa illan aikataulutuksesta ja mahdollisista ongelmakohdista vankalla kokemuksella: emännällä tuntui olevan suora vastaus kaikkeen! Kakku järjestyy sellaiseksi kerroskakuksi kuin olin toivonut, yhteistyöllä paikallisen kondiittorin kautta, kuvia ja makutoiveita vain sähköpostilla menemään.
Herra E halusi selvittää, saako A-oikeuksilla varustetulle juhlapaikalle viedä kuitenkin omat limut tarjottavaksi. Vastaus oli myönteinen, joten hän on innostunut haalimaan ja kahmimaan meille limua! Karkkibuffa ja limubuffa, molemmille jotakin. On kiva tunne, että sulhanenkin innostuu omatoimisesti jostakin ja päättää toteuttaa toiveensa! 🙂 Meillä onkin jo pari 50litran vanhaa peltisaavia odottamassa. Niihin olisi tarkoitus laittaa jäiden sekaan tölkkejä. Alkoholia vähän kuluttavaksi pariskunnaksi tämä limubuffa on meille ihan loistojuttu, ja kannustaa (toivottavasti!) ehkä myös vieraita pysymään kohtuudessa. Kukapa nyt maksaisi alkoholista, jos tarjolla on ilmaista limua? En minä ainakaan 😉
Valokuvaajan tapaaminen oli onnistunut ja uskon, että hän saa ikuistettua juhlien tunnelman aivan ihanasti! Juhlatilan emännän suosituksesta päätimme, että otamme potrettikuvat ennen vihkikirkkoa, jolloin häävieraiden odotuttaminen vihkimisen jälkeen jää väliin. Näin saa myös jännitystä vähennettyä ennen alttarille astelemista. Pinterestistä olen selaillut ihania First Look -kuvia, joita haluaisin toteuttaa kuvissamme…
Tänään kävin ostamassa itselleni aidot helmet, kaulaan, ranteeseen ja korviin. Minua on nimitetty töissä jo kauan aikaa Helmi-Elluksi tai Helmeksi, sillä yhteen aikaan käytin aina helmiä kaulassani. Ja edelleen, jos on jokin juhla tai tapahtuma, jossa täytyy edustaa, on helmet ykkösvalinta. Tähän mennessä kaulallani ei vain ole roikkunut aitoja helmiä, mutta nyt tähän puutteeseen tulee korjaus! En malta odottaa sitä, että saan kaulakorun sidonnasta ja pääsen kunnolla hypistelemään uusia aarteitani!
Häähypetyksen lisäksi olen pikku hiljaa saamassa päätökseen urakkani nykyisessä työpaikassa. 9 päivää ja olen lomalla, jes! Tulevaisuus on vielä avoinna, voi ollakin, että opiskeleminen jää odottamaan parempaa aikaa ja jatkan saman alan töissä toistaiseksi. Olen jo hakenutkin yhteen paikkaan uuden kotimme lähistölle ja odotan innolla vastausta! Tulevaisuus avoinna, mutta näin kesän kynnyksellä se ei huoleta lainkaan! :)
Rohkeasti nokka kohti uusia seikkailuja!