Kampausluonnos ja uusi väri

Viime viikonloppuna pääsin Ruusu-kaasoni luokse kyläilemään. Lähetimme miehet lasten kanssa puistoilemaan ja istahdimme alas. Tai no, minä istuin ja Ruusu aloitti koekampauksen. Ja Ruusu toivoi minun painottavan, että tämä ei ole edes mikään koekampaus, vaan pikemminkin luonnostelma: pikaisesti, sinnesuuntaan, oikeaa tyyliä ja ideaa hakien ja varmistellen. Itselleni oli ihana istahtaa ystävän kanssa juttusille ja onhan se mukavaa, kun toinen laittaa hiuksiani. Höpöttelimme häistä ja elämästä yleensäkin, ystävän kanssa se on mukavampaa kuin ventovieraan kampaajan. Keskustelun taso on syvällisempää… 🙂

Ystäväkampaajassa on sekin hyvä puoli, että hän tuntee minut ja tyylini, tietää mikä minulle sopii ja mistä pidän. Ajatuksia ei tarvitse aina sanoa ääneen, sillä toinen tietää ne sanomattakin! Sellaisista sanomattomista ajatuksista ja muutamasta Pinterestiin kerätystä kuvasta Ruusu luonnosteli pehkooni tällaista:

Kaksi ohimoilta lähtevää vesiputouslettiä, joista ylempi yhdistyy toiselta puolelta tulevaan lettiin näin:

Latvoista kerätään kihara- ja kiehkurapilvinuttura, jossa siellä täällä luikertelee jokunen lettikin. Yläosaan ja eteen tullee kevyitä laineita. Lopputulokseen lisätään joko kukkakranssikoriste tai muutamia helmiä. Tai sitten annetaan hiusten olla kaunein koriste päässäni hymyn lisäksi 🙂

Sovimme Ruusun kanssa, että menen Turussa kampaajalle hakemaan hieman piristystä hiusväriini, sillä väri on helpompi laittaa liikkeessä kuin kotona. Näin tein, ja eilen astelin Parturi-kampaamo Helmin(Helmen?) ovesta ulos tämän näköisenä:

Latvoista lähti vain aavistus huonoja pätkiä, jotta pituus riittää kampaukseen.

Väri tehtiin liukuvärjäämällä, niin että yläosassa on lämmintä vaaleaa ruskeaa, joka omissa silmissäni tietyssä valossa jopa punertaa. Latvoihin aavistuksen vaaleampaa sunlightia. Vanhat värit ja raidat tekevät eloisuutta mukavasti! (Tuo hiusten keskellä oleva oranssi läikkä on varjoa!)

Taustalla sotkuinen makuuhuone, joka tänään menee siivoukseen…

Olen lopputulokseen tyytyväinen ja hiukset näyttävät mielestäni (edelleen) luonnollisilta. Siitä kertonee myös se, etteivät lapset töissä säikähtäneet vaan tunnistivat edelleen, eivätkä työkaveritkaan sen enempiä noteeranneet muutosta. Yksi vain tuli kehumaan, kuinka nätiltä näytän tänään, muttei osannut sanoa, mikä sen teki… 5.30 herätys kenties, ja perjantain aamuvuoro? ;)

Mikä siinä muuten on, että itsestä otetut kuvat eivät ikinä näytä onnistuvan, ja lisäksi omakuvan ottaminen on äärettömän vaikeaa ilman IRC-gallerian omakuvahistoriaa…Mietin vain, mitä naapurit tuumivat kun tämä neiti näpsii itsestään omakuvia ikkunan edessä, jotta saisi harmaan päivänvalon edes vähän auttamaan kuvien ja erityisesti hiusvärin totuudenmukaisessa kuvaamisessa..

Ilmeisesti tutkimuksissakin on huomattu, että omasta mielestään ihminen näyttää peilissä paremmalta kuin valokuvassa, kun taas toiset ihmiset pitävät henkilöä valokuvissa paremman näköisenä kuin luonnossa… No, tässä olen, omasta mielestäni en mitenkään erityisen edustavana. Eli keskittykää niihin hiuksiin! :)

Pian on aika virittäytyä tv-vastaanottimen ääreen ja kannustaa Suomi voittoon naapurimaasta! Kaikella rakkaudella Ruotsia kohtaan :)

Den glider in = hyvää viikonloppua!