Häät häämöttävät (hehe). Päivät hupenevat ja tuntuu, ettei mikään etene mihinkään. Siksi teenkin nyt itselleni ja muille tilannekatsauksen siitä, missä mennään. Huomaan, että itselläni ainakin muista hääblogeista saatu vertaistuki on auttanut paljon!

Kaasot (lapsuuden ystäväni sekä opiskelukaverini) ja bestman (Herra E:n veli) on pyydetty touhuihin mukaan. Piakkoin pitäisi järjestää joku yhteinen tapaaminen. Toinen kaasoistani toimii kampaajanani ja meikkaajanani, hänellä on siihen koulutus ja hän jos kuka, tietäää mikä on minun tyylistäni ja minulle sopivaa. Toiselle kaasolleni luontevaa on huolehtia siitä, että puku sopii minulle, hänellä puolestaan on siihen koulutus ja hyväksi havaittu näkemys.. 🙂

Valokuvaaja on taitava valokuvausta harrastava tuttavamme, joka on lupautunut kuvailemaan koko päivän. Kirkossa hän onkin ainoa, jolla on kuvaamisoikeus.

Viime kesänä varasimme kirkon ja juhlatilan. Kirkossa soitettavat musiikit ovat varmistuneet ajatuksissani ja Herra E on ne hyväksynyt.Hänellä ei ollut mitään ehdotonta must-kipaletta, joten sain aika rauhassa päättää.

Juhlatilan kautta saimme ruoat, juomat, kattauksen, koristelun ja siivouksen sekä henkilökunnan. Häitä edeltävänä perjantaina saamme halutessamme mennä paikalle myös koristelemaan, ja menemmekin. Kätevää. Ensin haaveilin tilasta, jonne saisi hankkia oman pitopalvelun ja kaikki olisi järjestettävä itse. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että on ihanaa, ettei tarvitse yksin suunnitella ja järjestää kaikkea. Riittämiin suunnittelua on kyllä tässäkin!

Juhlatilan pöytiin tulee valkoiset liinat ja niiden päälle säkkikankaasta kaitaliina sekä pieniä pitsiliinoja. Pitsiliinoja metsästän milloin muistan ja olen sopivassa paikassa. Myös mummon liinat on pengottu, joten luulisin niiden riittävän. Säkkikangasta saan metritavarana tuttavaltani, kangas täytyy vain huolitella reunoistaan. Kukkamaljakoiksi tulee lasisia eriparivaaseja (onko se yhdyssana?) ja maljakoita. Niitäkin uskon löytyvän lähipiirin nurkista ihan tarpeeksi. Kattaus on siis ok.

Kukat kerätään juhlatilan ympäriltä itse häiden aattona. Löysin netistä ohjeen, jossa kehotettiin keräämään luonnonkukat edellisenä päivänä aamukasteen aikana ja laittamaan yöksi jääkaappiin. Näin kukat kestävät parhaiten. Pitänee testata tämä vinkki, kunhan tuo lumikerros lähtee ja pakkaset hellittävät niin että kevätkukkasia alkaa kurkistella ojien varsilta. (Saattaa mennä vielä hetki…) 🙂

Karkkibuffa kehkeytyy pikku hiljaa purnukoita ja koristeluideoita keräillen. Luulenpa, että sinnekin löytyy astiaa ja purkkia omista nurkista. Niitä tuunaillaan sitten pitseillä ja juuttinaruilla.

Hääpäivän varmistuttua varasin myös Viihdytin-bändin juhlatilan omistajan suosituksen mukaan. Biisitoivelista on tekemättä, siihen pitäisi palailla sulhon kanssa lähiaikoina.

Kakun teosta on sovittu tuttavapariskuntamme kanssa, jännittävää! Odotan todella innolla, miltä kakku näyttää ja maistuu! Saa nähdä, maistuuko sokeri, kun nyt uudesta vuodesta aloitin herkuttoman aikakauden, joka päättyy vasta häissä (lukuun ottamatta polttareita)…

Pukuni löytyi syksyllä Turun Fiancee-morsiuspukuliikkeestä. Se maksoi enemmän kuin olin ajatellut. Itse asiassa tarkoitukseni ei ollut ostaa pukua vaan lainata ystävältäni. Mutta sitten kävi näin. Ja olen siitä onnellinen. Kengät ostin facebookin hääkirpparilta toissa päivänä. Nyt täytyy vain opetella kävelemään niillä. Toisiksi kengiksi otan joko jotkut vanhat tai sitten ostan ballerinat tai Calou-puukengät. Jotain, jota voi käyttää joskus myöhemminkin… Laukun tekaisin itse, siitä varmaan pian kuvia 🙂   Herra E:n puku on ostamatta, mutta ajatus on valmiina. 

Sormus teetettiin ja taisi olla lokakuuta, kun hymyilin leveästi pari päivää, niin onnellinen olin siitäkin.Ja hymyilen kyllä vieläkin aina kun muistan, mikä tuolla rasiassa odottaa! 🙂

Vieraslista elää edelleen eikä budjettiakaan ole sen tarkemmin mietitty, vaan sillä mennään, mitä saadaan säästettyä. Veitsenterällä toisin sanoen, mutta enpä usko siitä tulevan murhetta. Helpompaa toki olisi, jos häihin olisi varattu ja säästetty jo valmiiksi tietty budjetti.

Hääyön järjestämisen olen jättänyt Anopin hellään huomaan. Toiveena on ollut juhlatilaan kuuluvan sviitin koristelu tunnelmallisemmaksi, mutta saa nähdä mitä tuleman pitää. Se säilynee yllätyksenä loppuun asti, näin on ainakin Herra E:n kahden veljen kohdalla tapahtunut.

Hääauton hommaaminen on nakitettu Herra E:lle ja toivon, että hän sen kunnialla hoitaa, pitäisi varmaan vähän muistutella 🙂

Lahjalistan tekeminen on todella vaikeaa, vaikka monet sukulaiset ovat sen perään jo kyselleet. Ykköstoiveena lienee häämatkakassan kerryttäminen, mutta myös jotain tavaraa lienee laitettava toiveeksi niille, jotka sellaista haluavat hankkia.

Häämatkaa emme vielä edes ajattele, sen aika on myöhemmin. 🙂

Puuttuuko nyt jotain oleellista? Vielä ei tunnu stressaavan muu kuin vieraslistan laatiminen. Se on varmaan kaikista hankalinta! Missä kulkee raja, ketä kutsutaan…Niin, ja tietysti ne kutsut. Niistäkin alkaa idea olla kasassa, toteutusta vaille!

Missä mallissa muiden tulevan kesän hääparien valmistelut ovat?

Loppuun laitan fiilistelykuvan eilisillalta. Arjen nautintona mulle on urheilun jälkeinen  piitkävenyttelyhetki kynttilän loisteessa. Silmät kiinni ja Spotifysta rauhallista musiikkia täysille. Laula mukana, nauti venytyksestä ja elä kuin ei mitään muuta sillä hetkellä olisi.

Ei olekaan.