Kerronpa aikani kuluksi jotain itsestäni.

_______________________________

Hmm, vaikeampaa kuin ajattelin.

Olen 23-vuotias turkulainen. Turussa olen viihtynyt kaksi vuotta. Asun yhdessä avomieheni, Herra E:n kanssa, ja olemme olleet yhdessä pian kahdeksan vuotta. Jep, jep, teinirakkaus voi kestää 🙂 Ensi kesänä liittomme sinetöidään! Iiiiihhh!

Olen elämässäni harrastanut vaikka sun mitä, partiota, taitoluistelua, lavatansseja ja purjelentoa. Olen soittanut pianoa 8-vuotiaasta asti, lukioiässä tosin lopetin soittotunnit. Käsityöt ovat intohimoni, niitä kertyy aina nurkkiin, kun innostun uudesta ja vanha jää 🙂 Mielenkiintoisimpia käsityökursseja ovat olleet pitsinnyplääminen ja kivenhionta ja hopeatyöt. Olen tehnyt hopeasta ja hiomistani kivistä itselleni mm. ylioppilaskorut. Työssäni pienten lasten parissa saan toteuttaa ja hyödyntää harrastuksissa ”keräämiäni” taitoja.

Rakastan vanhoja esineitä, vanhoja puutaloja ja puutarhoja. Pitkäaikainen haaveeni on omistaa joskus oma vanha kansakoulu tai kartano tai maatila, jota sitten voisimme elämäntapakunnostella samalla lapsia kasvatellen. Onnekseni myös Herra E on hyväksynyt haaveeni. 😉 Tykkään myös lukea ”historiallisia” kirjoja. (mummo?)

Perheessäni on lapsuudestani asti kuunneltu paljon musiikkia ja sillä on ollut elämässäni tärkeä tila kaikenlaisten tunteiden tulkkina. Mikä on ihanampaa kuin uppoutua soittamaan ja laulamaan ja fiilistelemään tunneiksi pianon ääreen! Minulle jää aivan kamalan helposti laulut soimaan päähän. Joskus Herra E kiusaa minua viheltelemällä ohimennessään jotakin kappaletta ilman, että edes rekisteröin sitä. Hetkeä myöhemmin huomaan hyräileväni kappaletta ja ihmettelen, mistä tämä nyt rupesi soimaan päässäni. Tämä on joskus raivostuttavaa, sillä laulut saattavat soida päässäni unissanikin.

Monista lapsena lauleskelemistani biiseistä olen myöhemmin huomannut, ettei sanat ehkä ihan menneetkään niin kuin olen aina niitä hoilottanut. Sellaisia ovat esim. Lentäjän poika: ”Lähes sankari Ziisizekin”. (Ziisizekki oli joku tyyppi) tai J. Karjalaisen: ”Sun keihäänkärki kun katkes” (piti mennä ”sun keihäänkärki kuka ties”…Herra E on varmaan miljoonat kerrat nauranut näille omille sanoituksilleni. Yhdestä sellaisesta tuli tämän blogin nimikin. Tiedättekö sen vanhan lastenohjelman Matka maapallon ympäri 80 päivässä. Siinä on se laulu, jossa opetetaan vislaamaan: ”Pistä suusi suppuun niin kuin joisit pillillä…Vedä ilmaa suuhusi, kas niin sä vihellät…Jos sua vaara uhkaa, muista vislaa vaan! Hei viislaa vaan..jne.”     ja meikä laulaa onnessaan ”Hei Wiiiislaboon” En tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta lauloinpahan vain. Luulin, että se on joku paikan nimi tai jotain. 😀 Nyt olen päättänyt, että Wislabon on oma unelmamaani, haavemaa. Ehkä täällä blogissa raottuu sen pilvilinnan sumuverho myös muille.

Mitä vielä, jäikö jotain puuttumaan, mikä kiinnostaisi. Kysykää, niin teille vastataan! 🙂