sormus, sormus, sormus

Siinä kaikki mitä on viime päivinä pyörinyt mielessä. Se Sormus.

Kesällä 2011 olin au pairina vanhalla tilalla Ruotsissa, jossa järjestettiin häitä. Perheeseeni ostettiin jatkuvasti häälehtiä, joita totta kai selasin (jo silloin!) innoissani. Minkälainen olisi kiva puku, minkälaista teemaa on pinnalla, kampaus, meikki, kengät ja se sormus. Voi miten paljon erilaisia sormuksia mahtuukaan maailmaan. Ja miten samanlaisia ne ovatkaan! Mielikuvituksettomia ja tylsiä (anteeksi). Mutta nyt kun olen selannut suomalaisten kultasepänliikkeiden sormusmallistoja, yksikään sormus ei pomppaa esille wow-efektillä ja saa sydäntä läpättämään. Kaikki näyttävät massatuotannolta, ja sitähän se kai onkin.

Minulla oli jo kihlaa valitessani valinnanvaikeus. Herra E ei uskaltanut etukäteen ostaa sormusta, sillä pelkäsi, etten pitäisi siitä, vaikka vakuutinkin, että mikä tahansa hänen valitsemansa olisi se rakkain. Päädyimme kuitenkin yhdessä ostoksille. Halusin jotain muuta kuin sen ihan tavallisen perusperusormuksen, puolipyöreän keltakultaisen ilman mitään. Ja mihin päädyimme? No juuri siihen. Se oli halvin, yksinkertaisin ja oikeastaan ihan hieno yksinkertaisuudessaan. Paras ehdolla olleista. Lisäksi siihen on helppo yhdistää mitä tahansa vihkisormukseksi. Jaa vai?

Pinterestiä selaamalla olen aina päätynyt niihin kaikkein suurimpiin timantteihin ja uskomattomimpiin luomuksiin. Herra E pyörittelee silmiään ja ääntelee ahdistuneena. Ilmoitin, että tämä on asia, josta en tingi. Tämä on asia joka häistä, kirjaimellisesti, jää käteen. No, koska elämme aika pienellä budjetilla, tiedän, että joku järki tässäkin täytyy olla, ja hautaan ne uskomattomimmat luomukset päiväuniini. Mutta silti haluan jotain erilaista ja edes vähän perusmallistosta poikkeavaa. Keltakultainen, sillä en pidä kelta-valko yhdistelmästä, jotain, mikä ei tartu vaatteisiin eikä vahingossa raavi mitään/ketään, filigraania tai muita kiekuroita, pyöreää, muutama timantti…ja kohtuuhintaista. Minun näköistäni.

Siksipä olen päättänyt teettää sormukseni. Netistä lukemalla teettämisestä on kai vain positiivista palautetta (näin haluan ainakin uskotella). Sormukset ovat uniikkiuden lisäksi kestävämpiä ja saattavat olla jopa halvempia kuin vastaavat liikkeestä ostetut. Lisäksi samalla tuen suomalaista käsityötä ja arvokasta ammattitaitoa. Teetänkö sormukseni tietystä valokuvasta vai pyydänkö seppää suunnittelemaan, sitä en vielä tiedä. Yksi sormus pomppasi eräänä iltana Pinterestistä silmilleni ja sai sydämmen läpättämään pitkäksi aikaa. Hetken tuntui, että muulla ei ole merkitystä. Onko tämä se oikea? Mutta nyt kun olen sitä pari päivää katsellut, en olekaan varma. Äääääh…Olenko minä näin hankala?

Mä niin toivon, ettei tästä tule déjà vu. Astelen alttarilta pois kaksi perusperusta nimettömässäni.

Ja kuvia en uskalla lisätä mistään netistä, ettei tule syytöksiä 🙂

Puheenaiheet Raha Höpsöä

The Hääjuhlapaikka

Hei vain ja anteeksi heti alkuun tämä pitkä katko. Kun itse seurailen blogeja, pidän siitä, että blogin kirjoittaja on säännöllinen julkaisija, on ikävää nimittäin rampata turhaan katsomassa, onko uutta postausta tullut. Ja nyt itse katkoilen.

No, nyt kun lomat on lusittu, voi palata arkeen ja kuluttaa iltojaan häitä suunnitellen ja kirjoittaen ajatuksiaan myös julki 🙂 Lomalla tuli kierreltyä Suomea ja samalla mukaan tarttui kaikkea kivaa koristetta häitä varten, mm.isoisoäitini  maitotonkka ja vanhoja kenkälestejä!hääparin paikka

 Juhlapaikaksemme valikoitui Ilmaristen matkailutila. Juhlapaikan tunnelmalla ja ympäristöllä oli suuri merkitys valinnassa, samoin tietysti hinnassa.

DSC_0188.JPG

 

 

DSC_0224.JPG

Monet ystäväni ovat naureskelleet, kun olen suunnitellut koristeita, teemaa, tilannut hääbändin ja sopinut kakuntekijänkin kanssa jo vuosi etukäteen. Monet toiveet oli selvillä jo ennen hääpäivän ja kirkon varaamista. Nyt juhliimme on kuitenkin jo selkeät raamit olemassa: juhlapaikka, kirkko ja bändi ovat tiedossa. Juhlapaikan kautta tulevat ruoat, henkilökunta ja siivous sekä koristelu. Juhlapaikan kautta olisi myös saanut tilattua kukat. Olen kuitenkin ihminen, joka haluaa häärätä myös itse mukana, joten luultavasti kerään koristeita ja ideoita autoni täyteen ja kera kaasojeni ajelen myös itse koristamaan juhlapaikkaa. Paikka itsessään on jo täynnä vanhaa esineistöä ja miljöö on juuri sopiva meidän häihimme (vain se merenranta puuttuu…). Ja mikä parasta, juhlapaikalta löytyy ihania paikkoja hääkuvien ottoa varten!

Juhlapaikan ympäristö on todella kaunis, ja suurena etuna on, että sinne on kaupungilta vain kymmenen kilometriä. Lisäksi tilalta löytyy majoitustiloja kaukaa tuleville sekä hääparille pieni sviitti. Olemme päättäneet olla tuhlaamatta mihinkään järjettömän hienoon ja kalliiseen hotellisviittiin, sillä siitä tuskin pystyisimme nauttimaan koko rahan edestä hääyönämme, kun juhlien jälkeen myöhään ja väsyneinä sinne raahautuisimme.

Häidemme teemaksi voisi sanoa ”vanhan ajan maalaisromantiikkaa”; pitsiä ja säkkikangasta, luonnonkukkia erilaisissa maljakoissa, vanhoja esineitä koristeina. Mitään teemaväriä ei ole, mutta ”luonnonmukaista” ja rentoa tunnelmaa on luvassa. Pinterest on toiminut suurena inspiraattorina, se oli kaasoltani  loistava vinkki  olin heti koukussa pinnailuun! Pinterestin kautta on helppo jakaa ideat ja ajatukset kuvien avulla myös muille häiden järjestämiseen osallistuville. 🙂

 

DSC_0235.JPG

Pinnallisena (?) ihmisenä ja estetiikan kaipaajana (??) ainakin häiden suhteen olin aika harmissani juhlatilan tuoleista. Mielestäni ne pomppaavat aivan vääränlaisina tuosta muuten niin idyllisestä paikasta. Mustat! Metalliset! Kaasoni Maisu alkoi heti viritellä mielessään pientä ompelusessiota ja huputusta tuoleihin. Se olisi kieltämättä ihana idea, mutta vie ehkä turhaa aikaa ja kangasta. Pieni rusetti tai muu vastaava voisi puolestaan näyttää vain onnettomalta yritykseltä koristaa rumiluksia. Saisikohan tuolit maalata? 🙂  Lopulta pohdinnassani päädyin toteamaan, että kun vieraat istuvat paikoillaan, ei tuolit enää näy. Sitten vaan istua kökötetään persuksillamme koko ilta. Or not.

Toinen valinnassa mietityttänyt asia on se, että paikalla on A-oikeudet, ja se tietysti tekee budjettiin aika ison aukon. Paikan omistaja kuitenkin suositteli, ettemme maksaisi vieraiden kaikkia juomia, vaan alkumaljan, ruokajuomien ja yhden boolikierroksen jälkeen jokainen vieras ostaisi omat juomansa. Näin alkoholin käyttö pysyisi kohtuudessa, eikä meille koituisi niin isoa laskua. Itse olemme melko pidättyväisiä alkoholin suhteen, juomme sitä harvoin ja maltilla, joten toivomme, että myös vieraamme pysyvät kohtuudessa. Näin ollen omistajan ehdotus kuulostaa hyvältä. Mitä mieltä te olette?

DSC_0200.JPG

 

Suhteet Rakkaus