Hääpaikan koristelu, osa 2
Kas niin, jatketaan siitä, mihin kolme kuukautta sitten jäätiin! 😀
Vieraskirjaksi en halunnut tavallista kirjaversiota, sillä pelkäsin, että vieraat jättävät terveisensä kymmenelle ensimmäiselle sivulle, huonossa tapauksessa vain nimensä, ja muu kirja jää tyhjäksi… En muista, mistä ideaan heräsin, mutta päätin, että meille tulee vieraskirjan tilalle pieniä pitsi-teemaan sopivia lappuja, joihin vieraat saavat rustata mitä ikinä mieleen tulee ja sitten ne ripustellaan osaksi koristeita. Tausta ajatuksena lapuille oli myös se, että saan ne liitettyä kivasti valokuvien ja muiden häämuistojen sekaan hääalbumiin.
kuvaaja Valtteri Hentilä, kuvan kopiointi kielletty!
Myös istumajärjestys, ja erityisesti sen esillepano tuotti päänvaiv ja harmaita hiuks siis lukuisia pohdintoja, ja kuten olen aiemmin kertonutkin, päätimme nimetä vieraat tiettyihin pöytiin, mutta jättää varsinaisen plaseerauksen pois. Se toimikin hyvin meillä, lukuun ottamatta yhtä ”varattu” kyltin väärää paikkaa, joka sitten aiheutti pientä hämmennystä istumaan asettauduttaessa. Oma moka, kun aivot ei toimi, mutta se siitä.
Pöytätauluksi oli tarkoitus tehdä itse liitutaulu krumeluurikehyksillä. Suunnitelma muuttui, koska liitutauluun ei olisi mahtunut kaikkia nimiä tarpeeksi isolla ja selvällä käsialalla eli suomeksi sanottuna taulu oli liian pieni. Onneksi olin tehnyt taulusta myös magneettisen, ja päädyimmekin kiinnittämään magneeteilla tauluun nimet pöytäkunnittain lapulle kirjoitettuina. Kompromisseja täytyi tehdä, etten olisi tullut hulluksi askarteluinnossani: meinasin alkaa leimata kaikkien ihmisten nimiä papereihin, yksi kirjain kerrallaan (hullua, tiedän). Onneksi avustajani ja mieheni saivat minut järkiini, onneksi, työ olisi ollut täysin ajanhukkaa, niin turhaan juttuun!
Ja koska liitutaulua ja krumeluurikehyksiä piti saada lisää, pöytänumeroiksi monien vaihtoehtojen jälkeen hetken mielijohteesta syntyi nämä:
Ripaus glamouria rustiikkisen sekaan!
kuvaaja Valtteri Hentilä, ethän kopioi kuvia!
Mielestäni pöytien koristelu oli myös kaikin puolin onnistunut! Luonnonkukat kruunasivat maalaishäiden tyylin. Niiden saaminen viikko jälkeen juhannuksen, olikin hieman haastavaa, sillä kukat (jopa omenapuut) olivat kukkineet tänä vuonna hyvin aikaisin. Morsiusangervo, jota olisin toivonut häihini, oli jo pudottanut kaikki kukkansa! Viikko juhannuksen jälkeen!!! Ja olin päätynyt ”juhannushäihin” juuri sen vuoksi, että löytäisin luonnonkukkia helposti. No, olihan niitä toki onneksi jäljellä, ja loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tyytyväinen morsian on helppo morsian. 😉
