Wislabon

21.2.2014 elinabeth

Kampausluonnos ja uusi väri

Viime viikonloppuna pääsin Ruusu-kaasoni luokse kyläilemään. Lähetimme miehet lasten kanssa puistoilemaan ja istahdimme alas. Tai no, minä istuin ja Ruusu aloitti koekampauksen. Ja Ruusu toivoi minun painottavan, että tämä ei ole edes mikään koekampaus, vaan pikemminkin luonnostelma: pikaisesti, sinnesuuntaan, oikeaa tyyliä ja ideaa hakien ja varmistellen. Itselleni oli ihana istahtaa ystävän kanssa juttusille ja onhan se mukavaa, kun toinen laittaa hiuksiani. Höpöttelimme häistä ja elämästä yleensäkin, ystävän kanssa se on mukavampaa kuin ventovieraan kampaajan. Keskustelun taso on syvällisempää… 🙂

Ystäväkampaajassa on sekin hyvä puoli, että hän tuntee minut ja tyylini, tietää mikä minulle sopii ja mistä pidän. Ajatuksia ei tarvitse aina sanoa ääneen, sillä toinen tietää ne sanomattakin! Sellaisista sanomattomista ajatuksista ja muutamasta Pinterestiin kerätystä kuvasta Ruusu luonnosteli pehkooni tällaista:

Kaksi ohimoilta lähtevää vesiputouslettiä, joista ylempi yhdistyy toiselta puolelta tulevaan lettiin näin:

Latvoista kerätään kihara- ja kiehkurapilvinuttura, jossa siellä täällä luikertelee jokunen lettikin. Yläosaan ja eteen tullee kevyitä laineita. Lopputulokseen lisätään joko kukkakranssikoriste tai muutamia helmiä. Tai sitten annetaan hiusten olla kaunein koriste päässäni hymyn lisäksi 🙂

Sovimme Ruusun kanssa, että menen Turussa kampaajalle hakemaan hieman piristystä hiusväriini, sillä väri on helpompi laittaa liikkeessä kuin kotona. Näin tein, ja eilen astelin Parturi-kampaamo Helmin(Helmen?) ovesta ulos tämän näköisenä:

Latvoista lähti vain aavistus huonoja pätkiä, jotta pituus riittää kampaukseen.

Väri tehtiin liukuvärjäämällä, niin että yläosassa on lämmintä vaaleaa ruskeaa, joka omissa silmissäni tietyssä valossa jopa punertaa. Latvoihin aavistuksen vaaleampaa sunlightia. Vanhat värit ja raidat tekevät eloisuutta mukavasti! (Tuo hiusten keskellä oleva oranssi läikkä on varjoa!)

Taustalla sotkuinen makuuhuone, joka tänään menee siivoukseen…

Olen lopputulokseen tyytyväinen ja hiukset näyttävät mielestäni (edelleen) luonnollisilta. Siitä kertonee myös se, etteivät lapset töissä säikähtäneet vaan tunnistivat edelleen, eivätkä työkaveritkaan sen enempiä noteeranneet muutosta. Yksi vain tuli kehumaan, kuinka nätiltä näytän tänään, muttei osannut sanoa, mikä sen teki… 5.30 herätys kenties, ja perjantain aamuvuoro? 😉

Mikä siinä muuten on, että itsestä otetut kuvat eivät ikinä näytä onnistuvan, ja lisäksi omakuvan ottaminen on äärettömän vaikeaa ilman IRC-gallerian omakuvahistoriaa…Mietin vain, mitä naapurit tuumivat kun tämä neiti näpsii itsestään omakuvia ikkunan edessä, jotta saisi harmaan päivänvalon edes vähän auttamaan kuvien ja erityisesti hiusvärin totuudenmukaisessa kuvaamisessa..

Ilmeisesti tutkimuksissakin on huomattu, että omasta mielestään ihminen näyttää peilissä paremmalta kuin valokuvassa, kun taas toiset ihmiset pitävät henkilöä valokuvissa paremman näköisenä kuin luonnossa… No, tässä olen, omasta mielestäni en mitenkään erityisen edustavana. Eli keskittykää niihin hiuksiin! 🙂

Pian on aika virittäytyä tv-vastaanottimen ääreen ja kannustaa Suomi voittoon naapurimaasta! Kaikella rakkaudella Ruotsia kohtaan 🙂

Den glider in = hyvää viikonloppua!

Kauneus Ystävät ja perhe Mieli Hiukset

7.2.2014 elinabeth

Hiuskoristeita häihin ja vieraslista-ahdistusta

Oi, miten ihanaa on purkaa sydäntään jollekin, joka sanoo aidosti oman mielipiteensä ja rohkaisee epätoivon hetkellä!

Juuri tänään, kun olen jo yli viikon verran stressannut häävieraslistaa työkavereitteni osalta, saan Ruusu-kaasoltani viestin. Soitan hänelle perään ja voisimme jutella vaikka ikuisuuden.Tosielämän realiteetit pistävät kuitenkin vastaan: mulla kauhea hiki työmatkakävelyn jäljiltä ja välipalanälkä sekä luurin toisessa päässä äitiään kaipaavat kolme pientä lasta. Sain puhelusta kaivattua lisärohkaisua, jota myös Maisu-kaaso ja Herra E ovat yrittäneet päähäni tolkuttaa: minun ei tarvitse kutsua häihini sellaisia, joiden kanssa en halua päivääni jakaa ja joiden kanssa en välttämättä tule häiden jälkeen enää pitämään yhteyttä. Olen vain sellainen, että haluan miellyttää muita. Olen puoli vuotta sitten muutamalle hääkutsua kinunneelle työkaverille sanonut kutsuvani heidät…ja nyt kaduttaa. Tiedän, että toinen heistä haluaa häihin vain häihin pääsemisen vuoksi, ei minun. Kukaan työkavereistani ei ole sydänystäväni, mutta mukavia he ovat kaikki. Heitä vaan on sellainen lauma, etten voi kaikkia kutsua ja jos kutsun muutaman,.tuleeko jollekin muulle pahamieli, kun toinen on kutsuttu? Miten selviytyä tästä kunnialla?

Voisin tietysti viedä töihin kakun ja esitellä hääkuvia tai kutsua kirkkoon vihkitilaisuuteen, jos jotakuta kiinnostaa, mutta koska tulen todennäköisesti vaihtamaan työpaikkaa tai lähden opiskelemaan, niin ketä sitten kiinnostaa? Huh, huh. Ruusu oli sitä mieltä, että mun ei tarvitse kutsua heitä, jos en halua. Eihän vieraslistaa ole vielä lukittu, joten voin sanoa työkavereilleni, että nyt kävi näin.

No kaason kanssa puheet siirtyvät (ylläripylläri) helposti häihin muutenkin, ja lupailin päivitellä blogiin vähän asiaa hiuksista, sillä Ruusu on lupautunut tekemään kampaukseni ja toimimaan muutenkin ulkonäöllisenä tukijoukkona hääpäivänäni 🙂 Lisäksi ajattelin jälleen esitellä muutamia hääpaikalle rekvisiitaksi päätyviä aarteitani. Siispä asiaan:

Karkkibuffetiin tilailin kauhoja, ne on niin söpöjä, että varmaan häiden jälkeen pääsevät koristamaan keittiötämme! Kahvimyllyn pelastin isomummoni kotoa ennen talon myymistä, karkkibuffaan sekin koristeeksi!

Ja sitten niitä hiuskoristevaihtoehtoja. Muutamia eteensattuneita kaunokaisia olen ostanutkin, luulenpa, että lopullinen päätös tehdään yhdessä kaasojeni kanssa, sillä heidän mielipiteeseensä ja kauneudensilmäänsä luotan tooosi paljon.

Tämä vaihtoehto on taipuisaa rautalankaa ja kukat sopisivat häämekon koristelun kanssa yhteen, samoin edellisessä postauksessa esittelemän hunnun köynnösten kanssa…

Toinen vaihtoehto on tällainen timanttisysteemi, jossa on kolme nivelillä taipuvaa osiota. Nivelten avulla hiuskoriste taipuu päänmyötäisesti. Koriste kiinnittyy takana näkyvillä kammoilla. Tämäkin on mielestäni tosi kaunis ja sopisi kenkien timanttikoristeisiin… ja löytyyhän siitä vihkisormuksestakin yksi timangi… 🙂

Aika erilaiset vaihtoehdot, toinen on herkkä ja hentoinen, toinen taas painava ja varmasti huomiota herättävä. Päätös ei kuitenkaan tule olemaan helppo. Voi myös olla, että ennen häitä eteeni astelee vielä Joku Lopullinen Vaihtoehto C… Ja entäpä jos hankin itselleni hääkoruiksi helmet, voinko yhdistää helmet kaulassa ja korvissa ja päähäni läjän timantteja? Vai pitäisikö hiuksiinkin löytää helmiä? Mitä mieltä olette?

Ja ne kengät. Niitä olen metsästänyt ja etsinyt ja miettinyt ja katsellut. Hirveää hintaa en halunnut niistä pulittaa, yhden illan jutusta, joka peittyy suurimmaksi osaksi mekon alle. Korkeaa korkoa ei saanut olla, sillä en ole sellaisilla tottunut kävelemään. Pituuseromme puolesta korkoa saisi olla vaikka 20 senttiä, eikä siltikään näyttäisi omituiselta. Miten kävi? Facebookin Hääkirppikseltä bongasin itselleni (kerrankin) oikean kokoiset ja kauniit kenkulit:

8 senttiä puhdasta korkoa. Hups. Nyt sitten vaan reenataan! Karttapallo on mummoltani, vuodelta -63: Leningrad elää ja porskuttaa ja Venäjän kohdalla lukee suurin kirjaimin Siperia. Suomen kaupungeista maininnan ovat saaneet Tornio ja Helsinki. Onhan siinä siinäkin.

Muoti Ystävät ja perhe Hiukset Ostokset