sormus, sormus, sormus

Siinä kaikki mitä on viime päivinä pyörinyt mielessä. Se Sormus.

Kesällä 2011 olin au pairina vanhalla tilalla Ruotsissa, jossa järjestettiin häitä. Perheeseeni ostettiin jatkuvasti häälehtiä, joita totta kai selasin (jo silloin!) innoissani. Minkälainen olisi kiva puku, minkälaista teemaa on pinnalla, kampaus, meikki, kengät ja se sormus. Voi miten paljon erilaisia sormuksia mahtuukaan maailmaan. Ja miten samanlaisia ne ovatkaan! Mielikuvituksettomia ja tylsiä (anteeksi). Mutta nyt kun olen selannut suomalaisten kultasepänliikkeiden sormusmallistoja, yksikään sormus ei pomppaa esille wow-efektillä ja saa sydäntä läpättämään. Kaikki näyttävät massatuotannolta, ja sitähän se kai onkin.

Minulla oli jo kihlaa valitessani valinnanvaikeus. Herra E ei uskaltanut etukäteen ostaa sormusta, sillä pelkäsi, etten pitäisi siitä, vaikka vakuutinkin, että mikä tahansa hänen valitsemansa olisi se rakkain. Päädyimme kuitenkin yhdessä ostoksille. Halusin jotain muuta kuin sen ihan tavallisen perusperusormuksen, puolipyöreän keltakultaisen ilman mitään. Ja mihin päädyimme? No juuri siihen. Se oli halvin, yksinkertaisin ja oikeastaan ihan hieno yksinkertaisuudessaan. Paras ehdolla olleista. Lisäksi siihen on helppo yhdistää mitä tahansa vihkisormukseksi. Jaa vai?

Pinterestiä selaamalla olen aina päätynyt niihin kaikkein suurimpiin timantteihin ja uskomattomimpiin luomuksiin. Herra E pyörittelee silmiään ja ääntelee ahdistuneena. Ilmoitin, että tämä on asia, josta en tingi. Tämä on asia joka häistä, kirjaimellisesti, jää käteen. No, koska elämme aika pienellä budjetilla, tiedän, että joku järki tässäkin täytyy olla, ja hautaan ne uskomattomimmat luomukset päiväuniini. Mutta silti haluan jotain erilaista ja edes vähän perusmallistosta poikkeavaa. Keltakultainen, sillä en pidä kelta-valko yhdistelmästä, jotain, mikä ei tartu vaatteisiin eikä vahingossa raavi mitään/ketään, filigraania tai muita kiekuroita, pyöreää, muutama timantti…ja kohtuuhintaista. Minun näköistäni.

Siksipä olen päättänyt teettää sormukseni. Netistä lukemalla teettämisestä on kai vain positiivista palautetta (näin haluan ainakin uskotella). Sormukset ovat uniikkiuden lisäksi kestävämpiä ja saattavat olla jopa halvempia kuin vastaavat liikkeestä ostetut. Lisäksi samalla tuen suomalaista käsityötä ja arvokasta ammattitaitoa. Teetänkö sormukseni tietystä valokuvasta vai pyydänkö seppää suunnittelemaan, sitä en vielä tiedä. Yksi sormus pomppasi eräänä iltana Pinterestistä silmilleni ja sai sydämmen läpättämään pitkäksi aikaa. Hetken tuntui, että muulla ei ole merkitystä. Onko tämä se oikea? Mutta nyt kun olen sitä pari päivää katsellut, en olekaan varma. Äääääh…Olenko minä näin hankala?

Mä niin toivon, ettei tästä tule déjà vu. Astelen alttarilta pois kaksi perusperusta nimettömässäni.

Ja kuvia en uskalla lisätä mistään netistä, ettei tule syytöksiä :)