Alpakoita ja auringonlaskuja

LRM_EXPORT_40190710017824_20181111_125812862.jpeg

Olen rakastunut. Hänen nimensä on Jurmo ja hän on sellainen astetta karumpi tyyppi, mutta hänen luonaan tuntuu, että mun mieli lepää.

LRM_EXPORT_22106016958084_20181110_190720360.jpeg

Pari viikkoa sitten käväisimme kumppanini kanssa parin päivän syystelttareissulla Jurmossa. Se oli jo kolmas vierailu saarella tänä vuonna. Viime kevättalvena vuokrasimme saaresta kolmen päivän ajaksi suloisen pikkumökin, johon piti itse kantaa vesi kaivosta ja heinäkuussa olimme pyöräilemässä Saariston rengastietä, jolta päätimme poiketa yhdeksi yöksi Jurmoon ihailemaan teltan oviaukosta auringonlaskua avomereen.

LRM_EXPORT_22356810775233_20181110_191131154.jpeg

LRM_EXPORT_40177711029284_20181111_125759863.jpeg

Jurmo on Saaristomeren ulkosaaristossa sijaitseva L:n muotoinen 5 km pitkä ja 1 km leveä saari, josta osia kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon. Jurmon luonto on harvinaisen monimuotoinen ja vaihteleva: on pyöreiden pikku kivien muodostamia pitkiä kaarevia ja karuja rantoja, käppyräinen mäntymetsikkö, mystisiä munkkirinkilöitä, kukkaniittyjä, tervaleppälehmusto ja katajien sekä kanervien peittämiä laajoja aukeita. Talvella jää luo aivan omanlaisensa maiseman. 

LRM_EXPORT_44426982172907_20181111_143205223.jpeg

Lintujen pesimäaikaan saaren eteläpääty on rauhoitettu linnuille. Saari onkin tunnetumpi lintubongareiden keskuudessa, sillä Jurmon ainutlaatuinen luonto houkuttelee sinne jos jonkin sortin siivekästä olentoa. 

LRM_EXPORT_45400540813904_20181111_153055660.jpeg

Itse sain viime maaliskuussa saarella tilaisuuden kohdata pöllön aivan lähietäisyydeltä. Lähdin hakemaan illalla kaivosta vettä iltateetä varten. Tähtitaivas loisti kirkkaana maaliskuun pakkasyössä, ämpäreistä yliroiskunut vesi oli jäätynyt luistelukentäksi kaivon ympärille. Yhtäkkiä huomasin pienen paljaan puun latvassa omituisen möhkäleen. Uteliaisuudesta otin pari askelta lähemmäs puuta. Pimeässä kiiluvat pyöreät silmät kääntyivät suoraan minua kohti, pysähdyin. Pöllöt ovat kunniotettavan kokoisia otuksia ja etäisyyttä välillämme oli vain viitisen metriä: peruutin rauhallisesti. Luulen, että kyseessä oli ehkä helmipöllö, sillä linnun sulkapeite hohti pimeässä hopeaisena. 

LRM_EXPORT_22295247359618_20181110_191029590.jpeg

Lintujen, kanien ja ihmisten lisäksi saarella asuu lupsakoita alpakoita, jotka saavat vaellella saarella vapaana. Pieni ruotsinkieltä puhuva lapsi varoitti meitä, että ne voivat olla vaaraksi ja saattavat hypätä päälle ”De är farliga, de kan hoppa på”, mutta alpakoiden omistaja Mattsson naurahti varoitukselle ja vakuutti, että saaren alpakat ovat leppoisia otuksia, mutta uteliaita ne saattavat olla ja ruuan perään eikä pikkulapsia tule päästää niiden jalkoihin. Yksi alpakoista kävikin myöhemmin maistetelemassa kumppanini kengännauhoja. 

Saarella voi yöpyä joko vuokramökissä, vierasvenesatamassa veneellä tai teltassa leirintään osoitetulla alueella. Juoksevaa vettä ei ole, vaan vesi on sekä telttailualueelta että mökeistä haettava kaivosta. Jurmo on Salpauselän kaukaisin jatke, ja en ole varma onko sillä tekemistä kaivoveden maun kanssa, mutta kaivon vesi on todella raikasta ja kirkasta.

Jurmon mökkejä vuokraa Mattsson ja niiden hinnat vaihtelevat 55€ ja 95€ välillä mökin koosta riippuen (www.jurmo.com). Osassa mökeistä on oma sauna ja mökkien läheisyydestä löytyy myös yhteissauna. Itse yövyimme Ethel’s bastu nimisessä kauniin hopeanharmaassa pikkumökissä, jonka puusaunassa kohmeiset varpaat ja sormet lämpenivät mukavasti. Mökkien varauksessa kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä ne ovat erittäin suosittuja etenkin lintujen muuttoaikoina ja viikonloppuisin.
 

LRM_EXPORT_41844547379551_20181111_132546700.jpeg

LRM_EXPORT_21229183998322_20181110_185243527.jpeg

Mökkiä varatessa on muistettava tarkastaa lautta-aikataulut, sillä lautta kulkee vain kerran päivässä ja joinakin päivinä ei kertaakaan (https://meritie.fi/aikataulut-reitti/). Jurmoon kulkeva lautta M/S Eivor lähtee Nauvon Pärnäisten lauttalaiturista ja lauttamatka kestää noin 3h säästä riippuen. Perjantai aamulla lautta lähtee jo aivan liian . aikaisin eli ennen kello kuutta aamulla, mutta aikainen herätys unohtuu kun pääsee lautan ulkokannella ihailemaan auringonnousua kahvin ja munkin kera.

LRM_EXPORT_42933370398655_20181111_134656448.jpegLauttarantaan Nauvon Pärnäisiin pääsee kätevästi bussilla Turun keskustasta (http://tlo.fi/reitit-ja-aikataulut/saaristobussi/). Bussi saapuu lauttarantaan sopivasti juuri ennen lautan lähtöä. Opiskelijalle matka maksaa noin 7€ ja veikkaisin, että normaali hinta on 14€. Matka on maksettava käteisellä. Lautta odottaa tarvittaessa bussilla saapuvia, joten myöhästymisen vaaraa ei ole (kunhan ehtii bussiin Turussa:) ja kotiinpäin mentäessä ei bussia tarvitse odottaa hytisten pysäkillä ulkona, vaan lautalle voi jäädä odottelemaan bussin saapumista.

Matka saareen on pitkä, kokonaisuudessaan päälle viisi tuntia, mutta lauttamatka itsessään on jo kokemisen arvoinen, sillä maisemat ovat hulppeat ja lautan kannelta voi ihailla kuinka saaret muuttuvat yhä karuimmiksi ja kallioisemmiksi ulkosaaristoa kohti kuljettaessa. Lautalla on myös ravintola, josta saa lounasta, kahvia ja pullaa. Kasvissyöjälle tai vegaanille ei ole aina saatavilla sopivaa vaihtoehtoa, mutta sitä kannattaa kysyä. Itse lauttamatka ei maksa mitään.

LRM_EXPORT_21289850865500_20181110_185344194.jpeg

LRM_EXPORT_41332933909316_20181111_131715083.jpeg

Kesäaikaan Jurmon vierasvenesatamassa on kesäpuoti, josta saa savustettua kalaa, elintarvikkeita, olutta ja kahvia. Talviaikaan puoti on suljettuna , joten omat ruoat täytyy ottaa mukaan. Muista ottaa myös mukaan suurin, lämpöisin ja pehmoisin villapaitasi ja aurinkolasit; avomerellä merituuli on raikkaampaa, auringonvalo kirkkaampaa.

LRM_EXPORT_40731603720866_20181111_130713756.jpeg

Jurmolle, alpakoille ja merituulelle, joka vie huolet mukanaan.

 

Hyvinvointi Mieli Matkat Vastuullisuus

Maata pitkin pitkälleen

 

LRM_EXPORT_36635030061075_20181028_143326708.jpeg

Hiekka on pehmeää, lämmintä, kuin samettia. Aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta, +30 astetta. Merivesi on kirkasta, näen jalkani vaikka vettä on kaulaan saakka. Maksullisia rantatuoleja ei täällä näe. Ihmisiä on, mutta niin on tilaakin.

Levitän pyyhkeeni dyynin päälle pienen heinikon suojaan ja kaivan esille Thomas Pikettyn pääoman koosteen. Ostin alesta koosteen, koska en lomalla jaksanut alkaa lukemaan yli 1000-sivuista taloustutkimuksen klassikkoteosta, joka käsittelee tulojen ja pääoman epätasaista jakautumista ja tuloerojen kasvua. Tämä kaunis luonnonhiekkaranta on ilmainen kaikille.

Eväskassista kaivan esille patongin, purkin hummusta, vadelmia ja kesäporkkanoita, joiden vihreät varret törröttävät villisti ulos kassin suulta. Kirja silmillä nukahdan lämpimälle, pehmeälle hiekalle. Ärsyttävän ihanaa ja helvetillisen mukavaa. 

LRM_EXPORT_36608728046495_20181028_143300406.jpeg

Rantapäivästä Porissa, Yyterin hiekkadyyneillä, on jo useampi kuukausi. Marraskuun lähetessä vääjäämättömästi ja pimeyden tihentyessä ympärillä tekisi mieli karata ja lähteä, ottaa lento lämpöön, mutta.

Päätin viime syksynä Georgian reissun jälkeen, etten halua enää lentää. Thibiliksen, Georgian upean ja kiehtovan pääkaupungin, autotiet olivat nelikaistaisia ja liikenne tukossa, vanhojen koristeellisten talojen seinät olivat saasteiden likaamat. Illalla tuulen tyynnyttyä savusumu laskeutui kaupunkiin ja kietoi sen harmaaseen harsoonsa. Ilma kävi paksuksi ja vaikeaksi hengittää.

Viime kesän uskomattomat helteet olivat taivaallisia, mutta niiden takia moni uimaranta muuttui uimakelvottomaksi sinilevän vuoksi. Huolestuin ilmastonmuutoksesta jo kymmenvuotiaana ja se huoli on vuosien myötä vain kasvanut. En halua omalla toiminnallani osallistua ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen ja lentämättä jättäminen on yksi isoimmista asioista, joita yksittäinen kuluttaja voi tehdä. Siispä en aio enää lentää,

simple as that.

lrm_export_20180808_164540.jpg

Päätös on saanut minut pohtimaan sitä miksi oikeastaan olen kokenut lomalle lentämisen niin tarpeelliseksi. Ehkä tarve pikaisiin äkkilähtöihin ja kaukomatkoihin on elämän hektisyydessä ja väsyttävyydessä? Kaipaan kunnon irtiottoa arjesta ja sen kiireistä. Viikonloppu-visiitti Pariisiin tarjoaa nopean pakotien arjen stressistä. Parin viikon reissulla kaukaiselle hiekkarannalle on helppoa nollata pää kun mikään (tai kukaan) ympärillä ei muistuta arjen kiireistä. Olisiko ehkä kuitenkin kivempi, jos arki olisi niin rentoa ja mukavaa, ettei sitä tarvitsisi lähteä pakoon?

Toisaalta välillä on kiva lähteä omaa kotikorttelia kauemmas seikkailemaan. Lähireissaaminen on avautunut minulle aivan uudella tavalla sen jälkeen kun päätin olla lentämättä. Viime keväänä vietimme kumppanini kanssa pitkän viikonlopun karun kauniilla Jurmon saarella, heinäkuussa käväisin Yyterissä ja viikon vietin pyöräreissulla saariston rengastiellä. Viime viikolla teimme kumppanini kanssa parin päivän syystelttareissun taas Jurmoon (kolmas vierailu saarella tänä vuonna, taisimme rakastua paikkaan). Kyllä se pää nollautuu vaikka välimatka kotiovelle olisi suhteellisen lyhytkin.

LRM_EXPORT_37859889166096_20181028_145351567.jpeg

Parasta lähireissaamisessa on ollut se, että matkakustannukset ovat olleet olemattomat, sillä joka paikkaan on päässyt julkisilla liikennevälineillä. Etenkin jos varaa hyvissä ajoin etukäteen paikat, niin junailu ja bussilla liikkuminen on todella edullista. Kun matkustus itsessään ei vinguta korttia turhan paljoa, niin jää enemmän varaa nauttia ravintoloista  ja kahviloista arjessa tai reissussa. Tai voi vaikka heittää elämän risaiseksi ja varata vähän hienomman hotellihuoneen sänkyaamiaisella Helsingistä. Miksi painaa hikihatussa töitä, jotta olisi varaa matkustaa kaukolomalle Thaimaahan sielunrauhaa etsimään, kun sen voi löytää lähempääkin ja pienemmällä määrällä työntekoa?

Päätös jättää lentämättä on muuttanut tapaa, jolla suhtaudun matkustamiseen ylipäätänsä (junalla kun ei ehdi viikonloppulomalle Pariisiin). Ihmiset matkustivat ennen kaupallista lentoliikennettäkin, mutta reissuille lähdettiin useamman kuukauden ajaksi. Unelmoin pidemmistä useamman kuukauden ulkomaanreissuista, kunnon seikkailuista. Haaveissa on tehdä interrail-reissu Euroopassa Alppeja kierrellen ja kulkea Trans-Siperia junalla Venäjän halki ehkä jopa matkustajalautalla aina Japaniin saakka. Seuraavana kesänä on suunnitelmissa lähteä kuukaudeksi vaeltamaan Norjan rannikkoa pitkin.

LRM_EXPORT_39906633870992_20181028_152758312.jpeg

Niin, lentämättä on vaikea päästä paikkoihin, joissa juoda tarjoilijan halkaisemasta kookospähkinästä mehua pillillä, mutta toisaalta maata pitkin pääsee paikkoihin, joissa purojen vesi on niin kirkasta ja puhdasta että sitä voi kauhoa suoraan suuhun. Ja niin, välillä kun näen Instassa kuvan jostakusta Balilla palmupuun varjossa, niin pieni kaukokaipuu saattaa iskeä, mutta onneksi on Yyteri ja sen samettiset hiekkadyynit, joiden rannoilla ei muovirojua näy. Aion odottaa ensi kesään ja sillä aikaa nauttia pimenevistä illoista, torkkupeitoista, kynttilänvalosta ja teekupposista.

LRM_EXPORT_38317526366026_20181028_150129204.jpeg

(Ja sori näistä menneen kesän haikailu kuvista Yyteristä:)

Puheenaiheet Matkat Vastuullisuus