Olen rakastunut. Hänen nimensä on Jurmo ja hän on sellainen astetta karumpi tyyppi, mutta hänen luonaan tuntuu, että mun mieli lepää.

Pari viikkoa sitten käväisimme kumppanini kanssa parin päivän syystelttareissulla Jurmossa. Se oli jo kolmas vierailu saarella tänä vuonna. Viime kevättalvena vuokrasimme saaresta kolmen päivän ajaksi suloisen pikkumökin, johon piti itse kantaa vesi kaivosta ja heinäkuussa olimme pyöräilemässä Saariston rengastietä, jolta päätimme poiketa yhdeksi yöksi Jurmoon ihailemaan teltan oviaukosta auringonlaskua avomereen.

Jurmo on Saaristomeren ulkosaaristossa sijaitseva L:n muotoinen 5 km pitkä ja 1 km leveä saari, josta osia kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon. Jurmon luonto on harvinaisen monimuotoinen ja vaihteleva: on pyöreiden pikku kivien muodostamia pitkiä kaarevia ja karuja rantoja, käppyräinen mäntymetsikkö, mystisiä munkkirinkilöitä, kukkaniittyjä, tervaleppälehmusto ja katajien sekä kanervien peittämiä laajoja aukeita. Talvella jää luo aivan omanlaisensa maiseman. 

Lintujen pesimäaikaan saaren eteläpääty on rauhoitettu linnuille. Saari onkin tunnetumpi lintubongareiden keskuudessa, sillä Jurmon ainutlaatuinen luonto houkuttelee sinne jos jonkin sortin siivekästä olentoa. 

Itse sain viime maaliskuussa saarella tilaisuuden kohdata pöllön aivan lähietäisyydeltä. Lähdin hakemaan illalla kaivosta vettä iltateetä varten. Tähtitaivas loisti kirkkaana maaliskuun pakkasyössä, ämpäreistä yliroiskunut vesi oli jäätynyt luistelukentäksi kaivon ympärille. Yhtäkkiä huomasin pienen paljaan puun latvassa omituisen möhkäleen. Uteliaisuudesta otin pari askelta lähemmäs puuta. Pimeässä kiiluvat pyöreät silmät kääntyivät suoraan minua kohti, pysähdyin. Pöllöt ovat kunniotettavan kokoisia otuksia ja etäisyyttä välillämme oli vain viitisen metriä: peruutin rauhallisesti. Luulen, että kyseessä oli ehkä helmipöllö, sillä linnun sulkapeite hohti pimeässä hopeaisena. 

Lintujen, kanien ja ihmisten lisäksi saarella asuu lupsakoita alpakoita, jotka saavat vaellella saarella vapaana. Pieni ruotsinkieltä puhuva lapsi varoitti meitä, että ne voivat olla vaaraksi ja saattavat hypätä päälle ”De är farliga, de kan hoppa på”, mutta alpakoiden omistaja Mattsson naurahti varoitukselle ja vakuutti, että saaren alpakat ovat leppoisia otuksia, mutta uteliaita ne saattavat olla ja ruuan perään eikä pikkulapsia tule päästää niiden jalkoihin. Yksi alpakoista kävikin myöhemmin maistetelemassa kumppanini kengännauhoja. 

Saarella voi yöpyä joko vuokramökissä, vierasvenesatamassa veneellä tai teltassa leirintään osoitetulla alueella. Juoksevaa vettä ei ole, vaan vesi on sekä telttailualueelta että mökeistä haettava kaivosta. Jurmo on Salpauselän kaukaisin jatke, ja en ole varma onko sillä tekemistä kaivoveden maun kanssa, mutta kaivon vesi on todella raikasta ja kirkasta.

Jurmon mökkejä vuokraa Mattsson ja niiden hinnat vaihtelevat 55€ ja 95€ välillä mökin koosta riippuen (www.jurmo.com). Osassa mökeistä on oma sauna ja mökkien läheisyydestä löytyy myös yhteissauna. Itse yövyimme Ethel’s bastu nimisessä kauniin hopeanharmaassa pikkumökissä, jonka puusaunassa kohmeiset varpaat ja sormet lämpenivät mukavasti. Mökkien varauksessa kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä ne ovat erittäin suosittuja etenkin lintujen muuttoaikoina ja viikonloppuisin.
 

Mökkiä varatessa on muistettava tarkastaa lautta-aikataulut, sillä lautta kulkee vain kerran päivässä ja joinakin päivinä ei kertaakaan (https://meritie.fi/aikataulut-reitti/). Jurmoon kulkeva lautta M/S Eivor lähtee Nauvon Pärnäisten lauttalaiturista ja lauttamatka kestää noin 3h säästä riippuen. Perjantai aamulla lautta lähtee jo aivan liian . aikaisin eli ennen kello kuutta aamulla, mutta aikainen herätys unohtuu kun pääsee lautan ulkokannella ihailemaan auringonnousua kahvin ja munkin kera.

Lauttarantaan Nauvon Pärnäisiin pääsee kätevästi bussilla Turun keskustasta (http://tlo.fi/reitit-ja-aikataulut/saaristobussi/). Bussi saapuu lauttarantaan sopivasti juuri ennen lautan lähtöä. Opiskelijalle matka maksaa noin 7€ ja veikkaisin, että normaali hinta on 14€. Matka on maksettava käteisellä. Lautta odottaa tarvittaessa bussilla saapuvia, joten myöhästymisen vaaraa ei ole (kunhan ehtii bussiin Turussa:) ja kotiinpäin mentäessä ei bussia tarvitse odottaa hytisten pysäkillä ulkona, vaan lautalle voi jäädä odottelemaan bussin saapumista.

Matka saareen on pitkä, kokonaisuudessaan päälle viisi tuntia, mutta lauttamatka itsessään on jo kokemisen arvoinen, sillä maisemat ovat hulppeat ja lautan kannelta voi ihailla kuinka saaret muuttuvat yhä karuimmiksi ja kallioisemmiksi ulkosaaristoa kohti kuljettaessa. Lautalla on myös ravintola, josta saa lounasta, kahvia ja pullaa. Kasvissyöjälle tai vegaanille ei ole aina saatavilla sopivaa vaihtoehtoa, mutta sitä kannattaa kysyä. Itse lauttamatka ei maksa mitään.

Kesäaikaan Jurmon vierasvenesatamassa on kesäpuoti, josta saa savustettua kalaa, elintarvikkeita, olutta ja kahvia. Talviaikaan puoti on suljettuna , joten omat ruoat täytyy ottaa mukaan. Muista ottaa myös mukaan suurin, lämpöisin ja pehmoisin villapaitasi ja aurinkolasit; avomerellä merituuli on raikkaampaa, auringonvalo kirkkaampaa.

Jurmolle, alpakoille ja merituulelle, joka vie huolet mukanaan.