Koti-ikävä

Kolme viikkoa sitten kone laskeutui Helsinkiin ja tuntuu, että viikot ovat menneet hieman sumussa ja yrittäessä palata mahdollisimman normaaliin arkeen. Suomeen tulon jälkeen meni melkein viikko ennen kuin tajusi, että kaupassa saa asioida suomeksi ja julkisella paikalla puhelua puhuessa ihmiset ympärillä ymmärtävät keskustelusi täysin. Nizza ikävä on kova ja jatkuva muuttaminen on alkanut käymään voimille. Vaikka matkustamista edelleen rakastankin olen alkanut kaipaamaan kotia, sellaista tuttua, pysyvää ja turvallista paikkaa jonne voi aina palata reissujen jälkeen. Tuntuu jotenkin hullunkuriselta, että maailmalta löytyy niin monta kolkkaa, joita voi kutsua kodiksi ja jonne on koti-ikävä. Eikä nuo kolkat nyt ihan hetkeen lopu sillä, listaan tulee pian yksi lisää, nimittäin Berliini. Asunnon etsintä on byrokratian takia osoittautunut hyvin hankalaksi, joten jännityksellä odotan millainen sieltä lopulta löytyy. On muutamaan otteeseen joutunut itseään tsemppaamaan, että jaksaa vielä yrittää etsiä ja järjestellä muuttojuttuja. Helpommaksi kuitenkin koin tulla Suomeen koiran kanssa ja järjestellä asiat täältä käsin, kuin asunnosta asuntoon pomppimisen Berliinissä. Tarkoituksena on onneksi Berliinin jälkeen suunnata jonnekin missä voisi asua aloillaan pidempään kuin vain sen vuoden, en kuitenkaan usko että tuo paikka tulee olemaan Suomi. Muutama kuukausi täällä tulee varmasti menemään mukavasti, sillä aion käyttää ajan perheen ja ystävien seurassa oloon. Ihanaa, että tännekin ollaan saatu auronkoisia päiviä ja on tuntunut ihan kesältä!

Rentouttavaa viikonloppua!