Äidinkieli unohduksissa

Ensimmäisen kerran mun suomen kielen sanasto, lauseiden rakenne ja puhuminen alkoi takkuamaan noin kaksi vuotta sitten. Säikähdin miten jo muutamassa vuodessa voi unohtaa sanoja ja ilmaisuja omasta äidinkielestä. Niin se vain oli. Unohtumisia vauhdittaa varmaankin myö se, että välillä on ajanjaksoja, kun en pääse puhumaan suomea ollenkaan. Yhteydenpito Suomeenkin, kun yleensä tapahtuu vain viestien välityksellä, eikä rento viestien kirjoittaminen aja samaa asiaa kuin puhuminen.

Kesällä Suomessa käydessäni aloin vahingossa asioimaan kaupan kassalla englanniksi ja pian sen tajuttuani en enää kehdannut vaihtaa kieltä kesken kaiken. Eikä se edes jäänyt ainoaksi kerraksi. Suurimmaksi osaksi ajasta tajuan myös ajattelevani englannin kielellä suomen sijaan. Se vain tapahtuu automaattisesti.

Olen myös huomannut miten saatan jäsennellä lauseissa sanat samaan järjestykseen kuin englannin kielessä ja käyttää ilmaisuja, joita ei Suomessa käytetä. Ajoittain kirjoittaessa joudun varmistamaan sanojen ja lauseiden kirjoitusasun googlesta tai kysymään kaverilta, sillä monesti puhuessani käytän outoja sanayhdistelmiä ja lauseita, jotka omaan korvaan kuulostaa normaalilta, mutta oikeasti niissä ei ole mitään järkeä. 

Asiaa tutkittuani löysinkin jo useamman vuoden vanhan, mutta lohduttavan Kielenhuollon tiedodoituslehden artikkelin saman asian kanssa kamppailevista suomalaisista. Onkin täysin normaalia, että jo vuodenkin jälkeen oma äidinkieli voi alkaa ruostumaan, unohtumaan ja jäykistymään, jos sitä ei jatkuvasti käytä ja huolla. Niin hassua ajatella, että suomen kielen taitoni ruostuu koko ajan jos en sitä tietoisesti päivitä. 

Viimeisin kamppailuni kävin CV:n kirjoittamisen kanssa. En nimittäin enää löytänyt vanhaa suomeksi kirjoitettua CV:tä mistään. Oli yllättävän vaikeaa suomentaa kaikki, kun tuntui että oikeita virallisia sanoja ei meinannut löytyä millään. Asiaa ei helpoita sekään, että kieli elää ja muuttuu koko ajan ja olenkin aina pihalla kaikista uusista slangisanoista ja hokemista suomen reissuillani. 

Onneksi neljän kuukauden päästä pääsee Suomeen taas päivittämään taitojaan!