Matkalaukkuelämää

Olen muuttanut viimeisen kolmen vuoden aikana seitsemän kertaa ja asunut kolmessa eri maassa. Pakannut omaisuuden kasaan laukkuihin ja purkanut sen taas kaappeihin. Tähän on jotenkin niin tottunut, että se ei enää ahdista niinkuin alkuun. Olin vuosia sitten juurtunut ajatukseen omasta kodista ja omista tavaroista ympärillä, mutta nykyään en edes enää haaveile paikalleen asettumisesta. Jatkuvasta muuttamisesta on tullut minulle enemmän osa normaalia elämää kuin paikallaan oleminen.

Ihailen muiden asuntoja, sisustusjuttuja ja astiasarjoja, mutta sellaisten omistaminen tuntuu itselle niin kaukaiselta. Vaikka omistinkin nuo kaikki edellä mainitut asiat kolme vuotta sitten, tuntuu tuo ajanjakso kuin eri elämältä. Tuntuu jotenkin niin paljon helpommalta vain pakata kaikki matkalaukkuun ja olla taas vapaa menemään. Omaisuuden haaliminen rajoittaisi liikkumista ja en ole vielä valmis pysähtymään paikoilleen. Matkalaukkuelämä on opettanut, että en tarvitse mitään. Olen aina rakastanut vaatteita ja pukeutumista ja sen kyllä matkalaukun sisällöstäkin huomaa. 90% on nimittäin vaatteita, 10% sisältää tärkeitä papereita, kosmetiikkaa, koiran tavarat, läppärin, kameran ja puhelimen. Siinä kaikki.

Toisaalta olen yrittänyt miettiä mistä tulee se tunne, että on aina lähdettävä uusiin maisemiin. Kai se on sitä, että vaikka jokin paikka tuntuisi kuinka kodilta, sinne ei kuitenkaan ehdi tarpeeksi juurtua niin, että haluaisi ehdottomasti pysyvästi jäädä. Ja ehkä takaraivossa kummittelee oletus, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.

Olen nyt muutaman viikon ajan keskittynyt täysin suunnittelemaan syksyn muuttoa, jotta ehtisin hoitaa koiran rokotukset, työpaikan ja asunnon mahdollisesti valmiiksi jo ennen muuttoa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Euroopan ulkopuolelle lähteminen koiran kanssa osoittautui kaikkine säädöksineen liian haastavaksi varsinkin, kun  koiralla on ikää jo reilu 11-vuotta. Tästä syystä lopulta päädyin valitsemaan meille Euroopan kohteen. Olen koittanut ajatella, että ehdin muuttaa sitten joskus tulevaisuudessa Uuteen Seelantiin tai Kanadaan, mutta nyt mennään sen mukaan mikä on koiralle kaikkein helpointa. Ketään ei varmasti enää yllätä, että suuntaan taas UK:n puolelle. Tällä kertaa suuntana ei ole kuitenkaan Skotlanti vaan Englanti ja Lontoo. Oman alan töitä sieltä näyttää löytyvän moninkertaisesti Helsingin tarjontaan verratessa, joten olen hyvinkin toiveikas, että joukosta löytyisi jokin mielenkiintoinen pesti.

Tulen varmasti päivittämään tänne miten kaikki edistyy, joten tulevaisuudessa Lontoo- postauksia luvassa! Muuttoon on tällä hetkellä aikaa 3,5 kk, joka tulee varmasti menemään hyvinkin nopeasti. Brexitin voimaantulo hieman jännittää, mutta onneksi olen ollut UK:n puolella jo sen verran kauan, että en usko, että oleskelulupien saaminen tulevaisuudessa tulee tuottamaan ongelmia. Postiluukusta nimittäin tipahti viime vuoden puolella tieto äänioikeuden saamisesta, joka yllätti suuresti sillä en osannut olettaa, että olisin sellaiseen jo oikeutettu. UK on muutenkin jo sen verran tuttu, että tuntuu kuin kotiin menisi.

Ihanaa loppuviikkoa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *