Minimalistinen maanantai

Kirjoittelinkin noin vuosi sitten ajatuksia omaisuudesta luopumisesta ja tuo kyseinen postaus löytyy täältä. Edelleen samalla linjalla mennään ja ilokseni olen huomannut miten ihmiset joiden elämäntilanne ei edellytä jatkuvaa muuttamista ja pakkaamista, ovat myös alkaneet omaksua samanlaista minimalistista ajatusmaailmaa (Tästä kiittäminen mm. KonMaria).

Olen nyt kolme vuotta elänyt matkalaukkuelämää ja loppua ei toistaiseksi näy. En vaan ole vieläkään saanut päätettyä missä maassa haluan lopulta pysyvästi tai edes melko pysyvästi asua.  

Miten mä sitten pidän huolta siitä ettei mulle kerry liikaa tavaraa? Niin, että jokaisen uuden vaatteet tai tavaran ostettua mun on luovuttava jostain vanhasta. Uusinkin vasta mun vaatekaappia ja sen johdosta oli pakko heittää kirpparille melkein puolet vanhoista tavaroista. Mulle kaksi matkalaukullista tavaraa on ehdoton maksimi, koska koiran kanssa muuttaessa liiallinen tavaranpaljous a) on hankalaa ja b) tulee aivan liian hintavaksi.

Vaatteissa mä panostan kestävään materiaaliin ja ajattomuuteen. Mun takit, kengät, neuleet ja farkut on sellaisia joita uusin todella harvoin. Mun vanhimmat farkut on ostettu melkein 8 vuotta sitten ja ne on mulle edelleen kovassa käytössä. Asusteita, t-paitoja, hameita ja mekkoja uusin useammin ja monesti enemmän trendien mukaan. Koitan niissäkin kuitenkin panostaa sellaisiin yksilöihin joista todella pidän, jotta tulisi vältettyä turhat hutiostokset ja vaate olisi käytössä mahdollisimman kauan.

Asunnot olen vuokrannut aina kalustettuna, mikä tosin onnekseni on enemmän sääntö kuin poikkeus Uk:ssa, joten kodinkoneita, kalusteita tai astioita mun ei ole tarvinnut itse ostaa. Aina pelkästään peitot, tyynyt ja petivaatteet, jotka onneksi yleensä saa edullisesti esimerkiksi Primarkista ja myytyä helposti myös eteenpäin. Mukana kämpästä kämppään oon raahannut mm. mun lemppari kehystä ja maljakkoa, koska pikkujutuilla saa kodin kuin kodin tuntumaan aina omalta. Tajusin vastikään, että en ole omistanut telkkariakaan kolmeen vuoteen! Toisaalta oon niin tottunut katsomaan kaiken läppäriltä, että en ole TV:tä kaivannutkaan.

Elämä on paljon stressittömämpää, kun on niin vähän mitä omistaa. Ei tarvitse murehtia kaappien siivouksesta tai tavaroiden katoamisesta, kun ei omista melkein mitään. Pienessä vaatekaapissa ihanaa on myös se, että jokaista vaatekappaletta tulee oikeasti käytettyä ja sieltä löytyy pelkästään vaatteita joista todella pitää.