Pitkällä joululomalla

 

Vuodenvaihde ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä nappasin Lontoon reissulta kotiin tuliaisiksi Noroviruksen. Edinburghissa uusivuosi (täällä nimeltään Hogmanay) on iso tapahtuma, jossa koko pääkatu ja puutarhat suljetaan katujuhlaa ja konsertteja varten. Harmittaa, että jäi uudelta vuodelta konserttiliput käyttämättä sairastelun vuoksi, mutta uusi yritys sitten ensi vuonna. 

Joulun välipäivät meni mukavasti Lontoossa ja Dublinissa nähtävyyksiä kierrellen, hyvin syöden ja shoppaillen. Vältettiin Lontoossa boxing dayn ihmismassat ja ruuhkat ja suunnattiin kaupoille vasta seuraavana päivänä, ja hyvä niin. Vaatekaappiin tuli löydettyä puoleen hintaan vaatteita, joita olin aikaisemmin katsonut normaalihintaisena, mutta lopulta jättänyt vielä kauppaan sillä ajatuksella, jos ne myöhemmin tulisi alennukseen. Toimii joka kerta. Yllätyksekseni kokoja löytyi hyvin ja sain vihdoin itselleni Pull&Bearista pitkään haaveilemani ruskeat samettihousut kympillä. Noista sammareista tuli heti yhdet lempihousuistani, joten alennuksia kannatti odottaa.

 

 

Tuntuu kuin olisin ollut joululomalla jo ikuisuuden ja se vaan jatkuu vielä. Meillä seuraava jakso alkaa vasta kahden viikon päästä ja en uskonut että vosin ikävöidä koulua näin paljon. Huomiseksi olen suunnitellut suuntavani koulun kirjastoon tutustumaan seuraavan jakson kurssimateriaaliin jo vähän ennakkoon. Olen varmaan seonnut, mutta olen vaan niin innoissaan tulevista kursseista. Kai se on vain merkki siitä, että vihdoin opiskelen itseäni kiinnostavaa alaa tai ehkä siitä että tämä jakso on viimeinen. Ihan oikeasti viimeinen.

 

 

Tänä vuonna jätin tarkoituksella uuden vuoden lupaukset tekemättä ja olen enemmän keskittänyt ajatukset siihen mitä valmistumisen jälkeen haluan tehdä. En voi uskoa, että neljän kuukauden päästä koulu on ohi ja heinäkuussa saan kandin paperit käteen. Miten aika onkaan voinut mennä näin äkkiä. Tuntuu kuin vasta olisin saapunut Edinburghiin ja tavallaan näinhän se on. Viimeset kolme vuotta ovat olleet niin tapahtumarikkaat, että vaikea pysyä itsekin perässä missä kaikkialla olen välissä asunut ja mitä kaikkea on matkan varrella tapahtunut. Jotenkin pelottava ajatus, että kaikki on vielä ihan auki tulevaisuudessa, mutta toistaalta niin innostavaa, että mulla on mahdollista tehdä seuraavaksi mitä ikinä haluan. Tekisi mieli tehdä jotain todella radikaalia. Ehkäpä taas ihan uusi maa, jaksaisikohan sitä taas muuttaa.