Työpaikat on kuin busseja

Ensin sitä (mielestään) odottaa kauan ja sitten niitä tulee useampi. Työnhakukurssin jälkeen tein useita hakemuksia, sovin mentor-tapaamisia ja sitkeän hakemisen ja hektisen haastattelurumban jälkeen sain kuin sainkin mieleiseni työpaikan. Sopimus allekirjoitettiin ennen juhannusta, joten syytä juhlaan oli! Maanantaina juhannuksen jälkeen sain vielä toisenkin mielenkiintoisen tarjouksen, mutta olen tyytyväinen valintaani. Yritys on kiinnostava ja kansainvälinen, tehtävä haastava ja mielenkiintoinen ja työpaikka on myös lähellä. Joten kyllä niitä töitä tosiaan löytyy, vaikka uutiset olisivat täynnä lamaa ja yt-neuvotteluja. Joten työnhakijat, älkää lannistuko vaan uskokaa omaan itseenne, osaamiseenne ja niin se vaan oma paikka löytyy 🙂

Omaa hakuani edesauttoi keskittyminen ydinosaamiseeni ja niihin yrityksiin ja työpaikkoihin, jotka todella kiinnostivat. Nyt voin siis rauhassa nauttia tästä ihanasta Suomen kesästä, joka on melkein aina lämmin ja aloitan uuden työn elokuussa. Jatkan kuitenkin osa-aikaista myyntityötäni harrastuksena, koska monista asiakkaista on jo tullut kavereitani ja pidän siitäkin työstä todella paljon. Joten syksyllä taas nähdään!

Nyt vaan toivotaan vihdoin sitä aurinkoa tänne Suomeenkin, jotta me kaikki voisimme nauttia kesästäkin. Heinäkuussahan Suomi Oy on suljettu, joten työnhakijatkin voivat lomailla hetken, sillä ennen syksyä tuskin hirveästi mitään työmarkkinoillakaan tapahtuu. Hyvää kesää kaikille!

Suhteet Oma elämä Työ

Työnhakua, osa 2

Työnhakua, osa 2

Päästyäni työnhaussa haastatteluvaiheeseen, aloin miettimään niitä monia haastatteluja joissa olen käynyt, etenkin Englannissa. Siellä työnhaku ja kaikki siihen liittyvä oli, sanoisinko, aika värikästä.

Yksi on etenkin jäänyt mieleen ylitse muiden. Jo ensimmäisen haastattelun yhteydessä oli mielenkiintoinen persoonallisuustesti, jossa luokiteltiin ihmiset eri persoonallisuusryhmiin. Ihan normihomma muutoin, mutta kun nämä ryhmät olivat aika eriskummallisia, joihin en ole kyllä sen koommin törmännyt. Kaikkia en muista, mutta kaksi ryhmistä olivat seuraavat; ”The Investigator” ja ”The Plant”. Olin itse testin mukaan, ”The Investigator” eli tutkin kuulemma asiat tarkkaan yms. ”The Plant” kuulosti huvittavalta, koska mikä kasvi tai vihannes sitä nyt haluaisi olla! Mutta tämä persoonallisuus kuulemma uloitti lonkeronsa joka paikkaan tms. uskomatonta. Mielenkiintoinen teoria! Tätä paikkaa en saanut, enkä sen koommin koko firmasta edes kuullut, joten ”The Investigator” ei tainnut sopia heidän tiimiinsä tällä kertaa.

Kerran miltei myöhästyin haastattelusta, koska juna rikkoutui matkalla. Junafirma kyllä maksoi piiitkän taksimatkani haastattelupaikkaani, joten ehdin nipin napin ajoissa. Junat ja niiden toimimattomuus siinä maassa olisikin sitten oman kirjoituksensa paikka. Lehdet tai jopa lammas radalla ei ollut mikään kummajainen ja juna saattoi odotella pitkiäkin aikoja.

Yhdessä haastattelussa tein kriisinhallintasuunnitelman keksitylle yritykselle ja esitin sen koko PR firmalle, johon hain töihin ja sen paikan sitten sainkin. Työmatkat olivatkin Lontoossa pitkiä ja ruuhkajunissa oli hyvin läheinen tunnelma, kunhan oli ensin jonottanut laituria pitkin junaan tai metroon. Mahtava kaupunki ja mahtava kokemus, mutta nykyään siellä on kivempi käydä vain vierailemassa. Noita ruuhkia ei ole ikävä!

Mutta nyt sitten jännittämään miten haastatteluissa tällä kertaa käy 🙂

 

 

Suhteet Oma elämä Työ