Vihdoinkin. Tein sen. Aloitin oman blogin. Tätä olen miettinyt jo pitkän aikaa, mutta hektinen elämä on vienyt kaiken ajan ja energian. Tähän aikaan vuodesta on minulla ainakin uupunut olo. Koko kevät on ollut täynnä töitä, lasten hoitoa ja kaikenlaista itse aiheutettua kiirettä. Työni tällä hetkellä on sellaista, että se hellittää kesää kohden. Erittäin mukavaa työtä, mutta osa-aikaista sivutoimisen yritykseni kautta, joten olenkin etsimässä nyt uutta työtä. Toivoisin löytäväni uuden kokopäiväisen työn viestinnän ja markkinoinnin parista.

Viime viikolla osallistuin työnhakuvalmennukseen, joka oli erittäin antoisa. Työnhaku sitten viime kokemani onkin muuttunut aika lailla, joten oli erittäin hyvä päivittää tiedot. Kurssilla tapasin myös mahtavia, erittäin lahjakkaita ja koulutettuja ihmisiä, jotka myös etsivät töitä. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella ajankohtaisista aiheista työnhakua koskien ja kuulla erilaisia mielipiteitä. Sain myös selkeytettyä ajatuksiani siitä millaisen työn haluaisin löytää ja mitkä ovat omat vahvuuteni. Tästä on hyvä alkaa!

Kuulin tänään, että kolme kurssille osallistuneista on löytänyt jo itselleen uuden työpaikan, joten kyllä niitä töitä tosiaan on ja työllistyä voi nopeastikin. Tällä viikolla olenkin hakenut töitä aktiivisemmin kuin aikaisemmin kurssin innoittamana. Päivät kyllä menevät nopeasti lasten kanssa touhutessa ja osa-aikatyötä hoitaessa ja iltaisin sitä on kyllä aikalailla kaikkensa antanut ja työnhaulle ei tahdo löytyä enää energiaa. Ja miten se iltaisin onkin niin, että lapset oikein vaistoavat sen, että olet ihan kuollut ja hyökkäävät kuin korppikotkat saaliiseen kiinni? Haistavat heikkouden kauas ja kerääntyvät roikkumaan kiinni, jos vaikka saisivat irti viimeisenkin halin ja energianrippeen.

Mutta nyt taas työnhakuun, kun on hetki hiljaisuutta talossa! Passion for work!