Yksi syy, miksi pidän kuvaamisesta niin paljon, on tarinat, joita kuviin tallentuneille ihmisille voi keksiä. Yllä olevassa kuvassa ajattelisin olevan isä ja poika. Hurjan paljon uteliaisuutta. Isi mihin nuo lentokoneet on menossa. Isi kuka niitä ajaa. Isi ootko sinä ennen ollu lentokoneen kyydissä.

Hetken heillä on mahdollisuus olla ketä tahansa. Koska enhän minä tiedä heistä mitään. Tiedän vain tämän hetken, joka sekin on sulkimen liikkeen jälkeen ohi. 

Isi pääseekö lentokoneella vaikka toiselle puolelle maailmaa.

Kokonaan toinen juttu on sitten tarinat, joita kuvien avulla voi kertoa. Joita pitää kertoa. Mutta se on ihan oma tarinansa.