Täällä taas ja muita kliseitä

Viimeisimmässä postauksessa olin juuri saapunut takaisin Suomeen. Olo oli sekoitus hämmennystä, iloa ja ikävää. Päällimmäisenä tunteena oli kuitenkin luottamus, luotto tulevaan. Hymyilytti äsken, kuin luin tuota viimeisintä postausta, ja mietin, että tiesinköhän jossain alitajunnassani jo, mitä tuleman piti.

Tällä hetkellä olen siis toisen vuoden journalistiopiskelija, eli teen juuri sitä, mistä olen jo vuosikausia haaveillut.  Elämä on aika hyvä.

Vaikka asuinpaikka on vaihtunut ja työelämästä palattu opiskelujen pariin, paljon on pysynyt samanakin. Pidän edelleen kahvista ehkä liiankin paljon. Auringonlaskujen aikaan on pakko kaivaa puhelin esiin ja napata kuva. Junassa matkustaminen rauhoittaa.

 

 

.

 

Mitä vielä voisi tapahtua? Jokin mielekäs työpaikka olisi mukava. Lottovoitto tai muu yllätys, jonka turvin olisi varaa matkustella hieman enemmän. Ensin pitäisi varmaan alkaa lottoamaan. 

Olen kuitenkin hyväksynyt, että opiskeluaikana ei ehkä ole varaa matkustaa maailman ympäri. Eikä se haittaa, sillä Euroopassakin riittää vielä koluttavaa ja ne seikkailut pärjää onneksi pienemmällä budjetilla.

Ja on Suomessakin nähtävää. Revontulet, yöttömät yöt, ruska. Haaveilen erityisesti monen viikon kuvausreissusta Lappiin.

Tällä kertaa tämän blogin on tarkoitus toimia alustana, jossa julkaista ottamiani kuvia. Saatan joskus toki innostua kirjoittamaankin jotain. Katsotaan.