Ensimmäiset päivät

 

 

Lentoni laskeutui Barcelonaan reilu kolme viikkoa sitten. Tässä välissä voisi ihan aiheellisesti kysyä, että miten aika oikein kuluukin näin nopeaa?!? 

Tullessani olin tosi väsynyt, sillä viimeiset päivät Suomessa oli niin täynnä kaikenlaista tekemistä ja pakkaamista. Pelkästään hyvää tekemistä, mutta silti tänne päästyäni ensimmäinen ajatukseni oli vain nukkua, torkkua ja uneksia, eikä laittaa herätyskelloa soimaan. Kunnon yöunien jälkeen todellisuus alkoikin sitten pikkuhiljaa iskostua mieleen; minä totta vieköön olin taas täällä, maailman parhaassa kaupungissa. Melkein kahden vuoden jälkeen sain taas vetää keuhoihini samaa meri-ilmaa, kävellä samoja katuja ja ostaa kaupasta samoja lempiherkkuja.

 

 

Tällä kertaa matkustan yksin, viime kerralla mukana oli hyvä ystäväni. Kaikista oudointa olikin tulla takaisin ilman ystävääni, ilman ketään kenen kanssa jakaa hassuimmat havainnot ja kaikista arkisimmatkin asiat. Lähettelin ystävälleni kuvia tutuista paikoista ja mietin, miten kaikki näyttää aivan samalta mutta tuntuu niin kovin erilaiselta. Katso tuonne meidän huoneen ikkunan tyhjään ruukkuun on vihdoin ilmestynyt kukkia.

 

 

Melko pian haikeus ja koti-ikävä kuitenkin hälvenivät. Viime reissu oli oma seikkailunsa, tästä keväästä tulee eri kertomus. Tälläkin hetkellä kerrottavana on paljon hauskoja kohtaamisia ja sattumuksia ja uskon, että niitä tulee vielä paljon lisää.