En halua lapsia – täysin itsekkäistä syistä

Monet, jotka epäröivät lasten hankintaa, murehtivat lähinnä synnytystä ja vauvavuotta; keho rapistuu, paikat repeää eikä nukkumisesta ehdi edes haaveilla.

Monet miettivät, miten yhdistää vanhemmuus ja ura. Riittävätkö rahat?

Kaikki edellä mainitut ovat ihan aiheellisia huolia.

 

Omat syyni vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ovat kuitenkin muualla.

Hoidan välillä sukulaisteni lapsia. Se on ihan hauskaa, mutta jälkeenpäin olen aina kuolemanväsynyt. Minulle on sanottu, että omien lasten kanssa olisi erilaista, mutta en usko sitä.

Elämässäni on kausia, jolloin joudun keräämään koko päivän voimia jaksaakseni käydä suihkussa. Jos jotain menee pieleen, esim. vesilasi kaatuu, saatan lamaantua täysin ja muuttua toimintakyvyttömäksi.

Nukun huonosti ja saan välillä öisiä kauhukohtauksia. Jos en saa riittäviä yöunia, en kertakaikkiaan kykene toimimaan.

 

Mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä ei juurikaan puhuta vauvatalkoo-keskustelussa. Yhä useampi suomalainen kamppailee jaksaakseen hoitaa edes itseään.

Tietenkään masennus ei tee kenestäkään automaattisesti huonoa vanhempaa. Hyvän tukiverkoston ja ammattiavun turvin monet jaksavat kasvattaa lapsiaan ja saavat siitä iloa.

 

Mutta minä en halua.

On kestänyt vuosikausia että olen saanut itseni tähän kuntoon. Elämäni on edes jonkinlaisessa balanssissa ja koen säännöllisesti onnen hetkiä. Lapsen saaminen on terveellekin ihmiselle suuri tunteiden myllerrys, mulle se olisi liikaa. En halua olla vastuussa kenestäkään.

 

Kylmä totuus on se, että juuri kukaan vapaaehtoisesti lapsettomista ei välitä, miten heidän päätöksensä vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Maapallo on muutenkin liikakansoitettu ja romahtamisen partaalla. Yksi Suomi on siinä hötäkässä aivan se ja sama. 

 

Minun elämäni ei ole poliittinen kannanotto. Teen päätökseni sen mukaan, mikä on parasta minulle ja lähimmäisilleni. Olen itsekäs – tottakai – se on oikeuteni. 

 

Kommentit (6)
  1. Todella hyvä kirjoitus. Itse olen tunnistanut oman lapsettoman ”valintani” jo 20 vuotta sitten eikä silloin väestön vaikutuksesta ilmastonmuutokseen puhuttu halaistua sanaa. Minun sanomana ei ainakaan menisi läpi, että olen lapseton jostain eettisestä syystä vaan voin ihan rehellisesti sanoa, että en halua kun en halua 😀 . Käytänkin tuota sanaa valinta lainausmerkeissä, koska en oikeasti ole tätä itse valinnut vaan jotenkin minusta tuntuu, kuin tämä lapsettomuus olisi ollut minussa jo valmiiksi. Ikään kuin valinnut minut. Samalla tavalla kuin geeneissäni on silmieni väri tai kuinka pitkäksi olen kasvanut, tämä tunne, jossa en halua lapsia osaksi perhettäni, on suorastaan koodattu minuun.

    Tätä on vaikea selittää, mutta ajatus äidiksi tulemisesta tai äitinä olemisesta on vain aina ollut ihan mahdoton. Etten vain pysty tai kykene. Eikä siinä ole kyse mistään kauhukuvista raskauteen, synnytykseen, vauvavuoteen tms. liittyen vaan se tunne on minussa niin vahvana, ettei sitä voi tuollaisilla asioilla mitenkään kuvailla.

  2. Mie kans...
    2.12.2018, 06:45

    Kyllä celindan päätös on oikeallä pohjalla, ei se ole itsekkyyttä, se on tervettä järkeä ja vastuuta. Perheen perustaminen vaatisi todella vahvan parisuhteen missä puoliso pystyy tarvittaessa ottamaan 100 prossan vetovastuun.

    Kyllä suomeen nytkin on tulioita,ei täältä ihmiset lopu muulla kuin väärällä politiikalla. 

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *