Saavuin Australiaan Sydneyn lentokentälle klo 22.30. Olin jo ennalta valinnut hostellini juna-aseman vierestä ja katsonut miten sinne pääsee, sillä en halunnut hortoilla Sydneyn keskustassa keskiyöllä väsyneenä ja ilman nettiä. Muistan olleeni hieman jännissäni, mutta enemmän innoissani.

   Ensimmäinen ongelma olikin jo hostellilla, kun korttini ei suostunut toimimaan ja en pystynyt maksamaan laskuani. Reseptionissa oleva Kiwi (Uusi-Seelantilainen) mies olisi antanut minun mennä nukkumaan ja maksaa seuraavana päivänä, mutta itse jääräpäänä halusin sen heti hoitaa. Onneksi ongelma oli vain muutamasta kortin asetuksesta kiinni ja pääsin pian ihan maksavana asiakkaana nukkumaan. Apua olen oikeasti Australiassa!!

Ensimmäisenä aamuna muistan heränneeni aikasin ja olevani niin uskomattoman innoissani. Katselin ikkunasta ulos ja haistelin uuden maan tuoksua.. Käyttäydyin myös kuten kaikki vastatulleet backpackersit ja pommittelin huonekavereitani kysymyksillä: ”Kauan olet ollu?”, ”Oletko saanut töitä?” ”Mistä hait?” , ”Mikä puhelinliittymä sinulla on?” jne.  Kaksi mukavaa kanadalaista likkaa kertoi minulle mielellään missä lähin ruokakauppa on ja minkä puhelinliittymän kannattaa ottaa.

Ruokakaupassa ruuan hinnat tuntuivat hurjilta! Oikeastihan ne olivat about saman hintaisia kun Suomessa, mutta valuutan ero 1AUD –> 0.7 EUR huijasi hieman. Päässäni hoin muutenkin, etten halua lähteä tuhlaamaan rahaa liikaa ennen kun saisin työpaikan. Olen aina rakastanut ruokakauppoja ja nautin eri maissa katsella mitä erikoisempia tuotteita hyllyistä löytyy.

Ruokakaupan jälkeen lähdin hakemaan puhelinliittymää. Kanadalaiset likat kertoivat minulle Optuksen olevan hyvä. Kohtuu laaja kuuluvuus ja saat enemmän nettiä per maksu kun muissa liittymissä. Niin siis Australiassa netti ja puhelinyhteykset eivät todellakaan ole hyviä ja tietyissä paikoissa maata (ja en puhu keskellä aavikkoa vaan ihan asutuilla alueilla) saattaa koko yhteys kadota. Netti on myös super hidas ja 40dollarilla kuussa saat todella vähän nettiä, eli ei enään huvinvuoksi netissä surffailua tai videoiden katselua. Hyvästi Suomen edullinen rajaton netti ja hyvät netti nopeudet! Ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärsin ilmaisen wifin tarpeellisuuden, kun ennen vain ajattelin ”Miksi ihmiset eivät vaan käytä omaa nettiänsä?”.

Illalla hain netistä tarpeelliset veronumerot ja selvittelin mikä pankki olisi minulle hyvä. Australiassa on hyvä myös ottaa huomioon paljon pankkisi ATM verottaa rahan otosta, koska jos käytät mitä tahansa pankkiautomaattia ottaa pankki välistä aina sen 2dollaria… Kutsun tätä lailliseksi varastamiseksi ja laskelmoinkin, että vuoden aikana olen maksanut usean sadan pelkästään käteisnostoista..not smart.

Seuraavana päivänä lähdin yhden hollantilaisen tytön kanssa pyörähtämääm keskustassa ja katsomaan kuuluisaa Sydney Opera housea ja Harbour Bridgeä. Kävellessämme satamassa meitä lähestyi mies, joka mainosti Speed boat ajeluita. Hän kysyi suoraan kiinnostaisiko meitä tunnin ilmainen ajelu? Ehtona olisi vain, että antaisimme heidän kuvata sen mainos videolle ja meidän täytyisi näyttää siltä, että meillä olisi super hauskaa! Hmm…tämä ei ollut vaikeaa näytellä sillä mikä olisi hauskempaa, kun speedboatilla täysillä ajelu, kuumana kesäpäivänä, upeat Sydney maisemat taustalla? I love Australia and Australia loves me.

Aloitin melkein heti töiden metsästyksen ja minut kutsuttiinki kolmeen eri haastatteluun. Tähän muuten vinkkinä, että jos olet Australiaan lähdössä Working Holiday visalla ja haluat heti töitä, niin kannattaa lähteä meidän syksyllä. Jos lähdet uudenvuoden jälkeen-kevät aikaan töitä ei saa juuri mistään. Meidän kesä aikaan taas löytyy kyllä farmiduunia.

Kolmesta haastattelusta sain kaksi duuni tarjousta. Yksi oli mainosten jakamista mitä olisi ollut 6h päivässä 19dollaria tunnissa ja toinen oli 8h päivässä 20dollaria tunnissa kahvikapsuleiden pakkausta. Valitsin tietenkin kahvikapsuleiden pakkauksen. Työpaikkani oli todella kiva ja työkaverit hyvin ystävällisiä. Ainoana miinuksena oli 8h aikana vain yksi puolentunnin ruokkis ja jos teit ylitöitä kuten minä usein 10-14h, niin siihen kuulu vain se yksi 30min tauko… Niinä päivinä kun lämpöä oli plus 35-45 astetta..voitte kuvitella kuinka helvettiä on tehdä töitä paikassa missä koneet rullaa jatkuvasti päällä eikä siellä ole mitään tuuletusta. Onneksi meidän pomo ei ollut mikään kusipää orjapiiskuri ja haki meille usein valtavan ammeen jonka hän täytti täyteen jäitä ja limuja.

Asuin hostellissa kolmeviikkoa, mutta joulu lähestyi ja sänky mistä olin maksanut 23 dollaria yöstä oli nyt noussut 55dollariin. Oli siis aika metsästää jaettu asunto! Laura Kanadasta kysyi minulta kiinnostaisiko minua lähteä katsomaan asuntoa keskustassa hintana 220dollaria viikossa ja jakaa hänen kanssaan huone. Saavuimme asuntoon joka oli perinteinen Sydneymäinen omakotitalo (meidän rivitalo) todella mukavalla keskustan alueella ja ihan lähellä juna-asemaa. Hinta oli todella suolainen, mutta halvempaa ei kauheasti Sydneyssä saa. Vanha iloinen mummeli otti meidät vastaan ja kehui meidät maasta taivaisiin… joku kuitenkin vaivasi minua. Laura oli kämpästä innoissaan joten päätimme ottaa sen yhdessä ja maksoimme molemmat 880dollaria takuurahaa ja kahdenviikon vuokran. Kumpa olisimme tietäneet…

Ongelmat alkoivat heti kun muutimme asuntoon.. Mummeli asui kämpän OLOHUONEESSA!!!! Tätähän hän ei meille ilmoittanut. Samassa alkoi myös sääntöjen tulvat :

-Vain yksi sähkölaite saa olla latauksessa kerrallaan. (Puhelimen latauksen vuorottelu on kivaa..)

-Tuuletinta ei saa pitää päällä. (Aah ihanat +40asteen yöt)

-Talossa pitää olla siistiä koko ajan (Hirveä huutokohtaus jos leivästä on pudonnut murusia lattialle)

-Suihkussa saa käydä vain joka toinen päivä ja vain 5min

-Ei vieraita.

-Ei alkoholia koko taloon

-EI KOKKAUSTA KLO 19 JÄLKEEN.

Nainen kävi tavaroitamme läpi meidän ollessa töissä, kertoi tarinoita miten poliisit seuraavat häntä ja rikolliset lisäävät FB-kaveripyyntöjä hänelle koska FB yrittää hiljentää hänet. Naapureilla on jokin EVIL PLAN häntä vastaan ja he tahalteen usuttavat mehiläisiä hänen puutarhaan.

Olimme asuneet kämpässä alle viikon kun halusimme jo muuttaa pois! Mutta kun nainen heitti samassa talossa asuvat kolme Italialaista tyttöä ulos talosta maksamatta heille rahoja takas, vain koska hänen mielestä tytöt yrittivät vallata talon ja olivat rikollisia.. emme uskaltaneet pyytää rahojamme takaisin vaan yritimme myötäillä kaikkeen hulluun mitä nainen sanoi.

Tämä kaikki paheni..

Nainen otti lisää uusia ihmisiä taloon asumaan ja kertomatta säännöistä sai hirveän huutokohtauksen yhdelle hollantilaiselle tytölle, kun hän oli tuonut pullon alkoholia taloon.

– ”Alkoholisti, huumeiden käyttäjä! Sinä lähdet talosta nyt ja et saa rahojasi takaisin!!”  

Huom. Tyttö oli ollut talossa alle viisi tuntia. Tyttö ei suostunut lähtemään ilman rahojaan.

Seuraavalla viikolla saksalainen tyttö oli saapunut kahdeksalta töistä ja alkoi tekemään ruokaa itselleen. Mummeli ei ollut kotona ja palasi vasta keskiyöllä. Heräsimme hirveään huutoon ja kiroamiseen.

-”Joku on tehnyt ruokaa seitsemän jälkeen!!! MINÄ HAISTAN SEN!  Kuka se teistä huorista oli!! Heitän teidät kaikki pihalle!! Teette tämän tahalteen, haluatte vain talon itsellenne!!!”

Mummeli raivosi ja heitteli tavaroita  alakerrassa ja ensimmäistä kertaa pelkäsin ihan turvallisuuteni takia..

Olimme aloittaneet kohtauksien nauhoittamisen jo viikkoja aikasemmin, koska olimme varmoja ettei tämä lopu hyvin..

Kaksi päivää tämän jälkeen sain puhelun työaikana, että nyt on helvetti irrallaan ja mummeli heittelee tavaraa parvekkeelta alas ja poliisit ovat matkalla. Kotiin päästessäni oli vastassa kaksi poliisia, mummeli ja yläkerrassa hyvin kauhuissaan olevat kämppikseni. Ilmeisesti mummeli oli päättänyt, että hollantilainen likka lähtee nyt ja ei saa rahojaan takasin. Kun tyttö ei suostunut alkoi mummeli heitellä hänen tavaroitaan pihalle.

Mutta ei tässä vielä kaikki..

Saimme tietää ettei asunto ollut mummon vaan hän vuokrasi sitä ja ei ollut maksanut vuokriaan useaan kuukauteen. Eli kysymys kuuluu? Mihin kaikki meidän tuhannet dollarit olivat kadonneet? Ilmeisti mummeli yritti savustaa ihmisiä ulos ja pitää rahat ja näin saada uusia asukkaita ja lisää rahaa.  Myös nimi minkä hän oli meille antanut ei ollut hänen oikea nimensä. Mutta kaikista parasta oli, että Mummeli syytti poliiseja maksetuiksi 😀

Oikea asunnon omistaja antoi kaksi viikkoa aikaa kaikkien muuttaa pois asunnosta… En saanut rahojani takaisin ja henkisesti tuo oli hyvin pelottava kokemus. Reilun kuukauden kestin kuitenkin hullun mummelin oikkuja, huutamista ja haukkumista.

Kokemusta rikkaampana 😉

Tässä oli hieman ensimmäisistä kuukausista. Seuraavaksi kerron ystävistäni ja lemppari paikoista Sydneyssä 😉

Charlotta