Nyt saisi sitten syksy mennä, marraskuu tulla ja näin myös uusi kesäkin 😉

Olen ollut kohtuu ylpeä itsestäni viime aikoina. Olen hoitanut lääkäriasiani, käynyt hammaslääkärillä kolme kertaa (onneksi jättivät minulle viisauteni, sillä saatan tarvita sitä reissullani) ja rokotukset hoidetaan maanataina. Olen varannut hostellin ensimmäiseksi pariksi viikoksi, ostanut vedenkestävän kameran ja hommannut hyvän matkavakuutuksen. Hyvä minä! <taputtaa olkapäälle>

Mistä en ole kovin ylpeä on minun lihominen kesällä….Olen ilmeisesti myös tuhonnut muutaminen lapsien elämän.

     Luin, että suomalainen syö keskimäärin vuodessa 14L jäätelöä. Minä (puoliksi) suomalainen syön yhden litran viikossa, eli noin 52litraa vuodessa. Eli syön oman määräni ja noin neljän lapsen kaikki jäätelöt. Voi minnuuu…. ;D

Tämän hetkinen elämäni on ollut muutenkin henkistä vuoristorataa, että olen pari purkkia uskollisia ystäviäni Ben and Jerryä tarvinnut kainalooni.

Toisella hetkellä olen niin innoissani Australiaan lähdöstä. Tiedän saavani uusia hyviä ystäviä, näkeväni upeita maisemia ja erillaisia eläimiä. Uskon hyvin saavani töitä ja kaiken menevän hyvin. Pää pilvissä hetkinäni näen itseni jäävän Australiaan opiskelemaan ja istuskelemassa rannalla auringon laskua katsellen.

Toisella hetkellä ajattelen, että entä jos en saa töitä ja joudun tulemaan maitojunalla takaisin, entä jos minut ryöstetään tai jokin myrkyllinen puree minua. Mitäs jos missaan jotain läheisteni elämästä Suomessa, tai jotain pahaa tapahtuu ja en ole täällä.

Olenko oikeasti jättämässä tilavan yksiöni Tampereen keskustassa, mahtavan työni ja työkaverini, sekä ihanat ystäväni ja perheeni, jonkin kaukaisen unelmani takia? Kaikki on Suomessa helppoa ja rahaa tulee tasaisesti joka kuukausi, eikä tarvi stressata mistään suuremmasta kuin ”Mitä tänään syötäisiin?”

Onko unelmani seuraaminen tämän arvoista?

On, on se! Se, että minua pelottaa tarkoittaa vain, että haluan sitä todella paljon 🙂 Vaikka lähtisin Australiaan ja minut ryöstettäisiin ja hai puraisi jalkani poikki ja hämähäkki purisi minua poskeen….katuisin enemmän sitä, etten koskaan lähtenyt!

Eli pikku jänskätykset menossa ja suuret intoilut. Syksyn muoti on onneksi kamalaa, niin ei innosta shoppailla yhtään. Nyt kun pääsisi käyttämään noita ihania kesävaatteita jotka odottavat jo valmiina matkalaukkuun heitettynä.

I need vitamin SEA! 😉

Charlotta