Rupesin tänään (joka päivä) pohtimaan, mitä mahdan haluta Australiaan ottaa mukaan? Mitä minun täytyy vielä ostaa kesän aikana? Mitä minä haluan, mutta en tarvitse ja mitä minä taas haluan ja oikeasti tarvitsen? Tarvitsenko lämpimiä vaatteita?

(Tähän väliin puolentunnin googlettelu Australian eri alueiden kesä ja talvi lämpötiloista)

Ajatukseni lopulta ajautuivat kysymykseen, minkä matkaulaukun otan mukaani? Otanko laukun, jonka ostin Irlannista pois muuttaessani, joka ei ole liian iso, muttei liian pieni ja siinä on repun tapaiset hihnat. En ole kyllä koskaan kokeillut kuinka hyvin sitä pystyy kantamaan selässä? Kuvittele kaksivuotias kantamassa aikuisen ihmisen reppua…no samalta näyttäisi minä (179cm) kantamassa tätä matkalaukkua selässäni 😀

Mietin minun reissureppua..öö miksi sitä kutsutaan? Siis semmoinen reppureissaajan reppu. Se olisi hyvä kantaa selässä ja junissa sekä busseissa sitä on kiva halia.Olisihan se hyvä, mutta muistoni tämän repun hyödyllisyydestä reilireissullani 2011, ovat huonot. En koskaan osannut kasata reppua niin, että olisin saanut fiksusti tavarani ja kaikista tarpeellisimmat jutut hyvään järjestykseen. Aina tuntui siltä kun juuri se mitä tarvitsin oli repun pohjalla, tai muuten vain hukassa. Muistan myös reissullani nähneeni monia ihmisiä ”reppuseissaamassa” vedettävillä matkalaukuilla ja ajatelleeni ”miksi minun laukussani ei ole renkaita” 😀

Köln 2011.

Pariisi, Notre Dame 2011

Ajatuksenihan pomppivat aina kun spiidiä vetäneet sammakot, joten nytkin nämä sekopää frogit hyppivät päässäni ajatukseen, kuinka kiva olisi mennä taas reilille—> äääh ehdin täyttämään 25-vuotta, ennen kun tulen takaisin Australiasta—> koska se nyt olikaan, kun kävin reilaamassa?—–> Missäköhän se muistitikku, missä reilikuvat ovat?—–> Täääh! Näissähän lukee 2011…mutta silloinhan siitä on jo neljä vuotta aikaa!

Aika kuluu nopeasti ja sitä tuntuu, ettei ole elämässään saanut mitään aikaiseksi.

Pitäisi kuitenkin olla armollisempi itselleni 🙂

+En ole koskaan ollut työtön.

+Olen asunut ja työskennelly vuoden Dublinissa.

+Olen asunut ja työskennellyt vuoden Lontoossa.

+Lähden Australiaan.

Jollekkin ihmiselle tämä voi tuntua, että haaskaan elämääni, kun en ole opiskellut itselleni ammattia.

Mutta minun mielestäni toteutan unelmaani 🙂

Amsterdam,Letter A in I <3 Amsterdam 2011

Tämä iltapäivä on nyt mennyt Passionfruit-Mango frozenjugurttipurkki vieressäni, lusikka suussa ja hymyillen katsellessani vanhoja reissukuvia. Suosittelen muuten laittamaan tärkeitä kuvia muistitikulle ja piilottamaan se. Kuitenkin semmoiseen paikkaan mistä se muutaman vuoden päästä löytyisi 😉

Barcelona 2011

Roma 2011

Valencia 2011

Kun olin nuorempi, luulin, että minulla pitäisi olla 23-vuotiaana asunto, perhe, auto ja ammatti ja ilman niitä olisin luuseri, jolla ei olisi tulevaisuutta.(Jee jee positiivinen angstipikkuteini)Nyt olen 23-vuotias, en omista asuntoa, en autoa,perhettä, enkä mitään puhelinta kalliimpaa, eikä minulla ole mitään lainaa. Kaikki rahani ovat aina menneet matkustamiseen tai ulkomailla asumiseen. Enkä ole katunut hetkeäkään!

En luultavasti tule kuolinvuoteellani muistelemaan puhelinta, joka maksoi 600e, sitä hienoa LV-laukkua ( esimerkki tapaus…en tykkää LV-laukuista :/ ) joka maksoi 1000e, tai sitä hienoa uutta autoa, joka tuoksui uudelta. En luultavasti myöskään itke sitä, miksen mennyt aikasemmin opiskelemaan tai tehnyt enemmän töitä.

Tulen muistelemaan perhettäni, niitä mahtavia ihmisia joita tapasin,  seikkailujani ja sitä elämäni parhainta juustokakkua, mitä söin vuonna 2012 Waterfordissa!

Ja jos jollain on mielipiteitä matkalaukku probleemastanu, niin niitä otetaan vastaan 🙂

Go the wrong way -your way!

Charlotta