Onneksi tuli leivottua runebergintorttuja! Eilen kaikki seuraamani somekanavat suorastaan pursuivat kuvia kyseisistä paakelsseista ja muuten olisi saattanut selailu riipaista flunssapotilasta, ellei keittiössä olisi odottanut tuore pellillinen ruokahalun palautumista. Eihän niitä muuten olisi täältä saanut.

Joululomalla Suomessa äiti oli tehnyt koe-erän gluteenittomia runebergintorttuja ja oi miten hyvältä ne maistuivat. Ei vähempää sen vuoksi, että kuvittelin nyt helmikuussa jääväni ilman, joten parempi oli fiilistellä runebergit jo etukäteen. Jotenkin ei koskaan juolahtanut mieleen, että voisihan niitä leipoa itsekin. Olin jo tyytymässä kohtalooni, kunnes keskiviikkona joku oli linkannut facebookkiin reseptin ja muuta yllykettä ei tarvittu. Yksi klikkaus ja suunnitelma oli selvillä – kaupan kautta kotiin ja leipomaan! Ainoastaan fariinisokerin jouduin korvaamaan ruskealla ruokosokerilla, mutta muut ainesosat olivatkin ihan helposti saatavilla. Ehdottomasti parasta itse tehdessä oli, että sain myös päättää paljonko vadelmahilloa pursotetaan tortun sydämeksi (paljon, sekä ennen että jälkeen paiston). Myöskään karvasmanteliaromissa ei säästelty. Äitikin näki kuvan ja antoi leipomukselle hyväksyntänsä (kuvakulma piilotti muffinivuokien käytön).

Ja kyllä maistui herra Runebergin nimikkoleivos näin kuudes helmikuutakin.

Sehr lecker!