”Laihaläski”

Ugh. On olemassa yks sana, jota vihaan suuresti. Se nostaa joka kerta karvat pystyyn ja saa aina jonku kummallisen raivon vaan nousemaan mun sisällä. (Se on oikeestaan rinnastettavissa sanoihin kuten tuhnupaukku, vihreä venyvä räkä, pierunkuoret, mätä jne jne. Yhtä ällöttävä) Se sana on laiha läski tai laihaläski tai miten ikinä se pitäskää kirjottaa. Tää nyt ei toivottavasti oo mikään oikea termi tai vakiinnu ikinä sanastoon. Toivottavasti. Ikinä. 

Nyt ku fitness on muotia niin tämmönen persesana on valitettavasti keksitty. Laihaläski. Tätä sanaa käyttää enimmäkseen ns. ”entiset laihaläskit”, jotka on löytänyt ah niin ihanan fitneksen elämäänsä ja saanu ittensä timmiin kuntoon. He kertovat kuinka olivat ennen ällöttäviä laihaläskejä, miten ovat kehdanneet edes kulkea ihmisten ilmoilla (noloooo), mutta onneks ei enää tarvi hävetä. 

Noh. Suurin osa meistä ihmisistä (puhun siis itsestäni, omasta lähipiiristä, tutuista ja tutuntutuntutuista) on kuitenkin ihan normaalivartaloisia ihmisiä, ilman sen kummempaa salitreenausta. Eli diagnosoitu nykyisin laihaläskeiksi. Kiva. Saisinko olla rauhassa? Läskiperseineni? Minä olen normaali. Normaali. Ei tarvi sen kummempaa diagnoosia tehdä. Ei tarvi olla mittareilla mittaamassa kaiken maailman prosentteja. Ennenki on pärjätty ihan hyvin ilman tietoa omasta rasvaprosentista. Tottakai nykyään on siinä mielessä asiat eri tavalla, että huonoa ravintoa on niin paljon enemmän tarjolla ku ennen. Ihmiset syö huonompaa ravintoa. Se on varmasti totta. Mutta onko se ihan pakko rinnastaa suoraan vartalotyyppiin? Me ollaan kaikki kuitenkin yksilöitä. Toisella on korkeempi rasvaprosentti, vaikka söis hyvinkin ja treenais. Toinen voi olla timmissä kunnossa ja prosentit kohdillaan, vaikka söis mitä sattuu. Keskityttäis enemmän itseen ja siihen miltä minusta TUNTUU, ku siihen miltä näytän (muiden mielestä), mitä mittarit sanoo ja mitä muut ihmiset sanoo. Oltais itsevarmoja, muiden mielipiteistä piittaamatta. 

Itse asiassa tää mun kiehuminen tais lähtee jo eilisestä ku erehdyin kattoon laatusarjaa Hottikset(?). Mä haluaisin todella tietää kuinka paljon tästä ohjelmasta on käsikirjotettu ja kuinka paljo on oikeesti näiden ihmisten sanomaa. Että onko ihmisiä, jotka kommentoi naisen ulkonäköä ”muuten ihan hyvä perse, mutta vähän vois rasvaa ottaa pois?” tai ”ihan hyvä aihio, muokattavissa”. Ihan oikeesti. Onko tämmösiä ihmisiä? Elänkö mä jossai kuplassa? Vai pysyykö nää ihmiset tietyissä piireissä, muiden ”hyvännäkösten” kans? Mä todella toivon, että koko homma on vaa käsikirjotettua shaibaa. Vai onko ihmiset koko ajan ulkonäkökeskeisempiä? Ku sinkkuus on yleistyny (ja on tinderit yms) niin onko ihmisistä tullu enemmän ja enemmän ulkonäkökeskeisiä? Mä myönnän, että iteki sinkkuna ajatteli enemmän ulkonäköä (lähinnä omaani kuitenki, en oo ikinä ulkonäön perusteella valinnu kumppania). Mut sitten jotku sinkut alkaa varmaan treenaamaan ku ajattelee ettei kelpaa kellekkään, sit siitä tulee ehkä joku oravanpyörä, että jossai vaiheessa oma markkina-arvo on treenaamisen myötä noussu, niin sitten ei kelpaakaan itelle enää kukaan. Tai mistä minä mitään tiiän. Muuta ku että kauneus on katoavaista. 

 

Ja lopetetaanko ton laihaläski -sanan käyttö kiitos. 

 

 

 

Hyvinvointi Liikunta Terveys Uutiset ja yhteiskunta

*itusti siilejä!

Moi! Taas. Melkosta. Jo toinen kerta täällä viikon sisällä. Mun ennätys. Innostuin vähä painttaileen tuossa. Aika cool toi mun uus blogin otsikko vai mitä? :DDDD Toisaalta vielä hienompi on tämän jutun otsikko. Joka tulee mun unesta. Nään aina sillon tällön valveunia, yleensä jostai eläimistä, useimmiten kissoista, käärmeistä tai jostai liskoista. Yleensä uni menee niin, että nään näitä elukoita jossai mun lähellä, lattialla tai katossa ja sitte hätäännyn ja alan puolittain itkeen ja nousen istumaan. Yleensä tässä vaiheessa sitte herään ja avaan silmät kunnolla ja tajuan että ei oo oikeesti mitään hätää. 🙂 Välillä myös jään unissaan vaan tuijottaan siihen kohtaan missä nään jotain ja jos se ei oo niin pelottava eläin niin saatan vaan nukahtaa. Yks yö näin unta siileistä. Niitä oli joka paikassa meidän huoneessa. Sit jossai vaiheessa nousin istuun hädissään ja sanoin vaan ”ihan vitusti siilejä” yhyyyyyy. Rankkaa tää mun elämä. Mutta ajattelin nyt alkaa kirjottaan ylös/tänne aina ku nään jotain mielenkiintosta unta. Ja oisin myös kiinnostunut kuulemaan mikäli joku muu näkee jotain kummia unia. 🙂

Toinen mitä oon suunnitellu on, että alkaisin kirjottaan välillä englanniksi. Ihan vaan harjottaakseni mun enkkua. Mutta katotaan millon innostun siihen. Saas nähä. Oon kuitenki nyt tähtäämässä siihen, että saisin englannin mun pääaineeksi, niin mun pitää siihen tosissaan panostaa, ku musta ainaki tuntuu että aika moni on mua parempia tuolla kurssilla. Tai ainaki ne uskaltaa puhua englantia. Luokassa. Ku kaikki kuuntelee. Mulla on aina ollu ongelmia puhua suomenkielisten kuullen englantia. Tuntuu, että suomalaiset kuuntelee jotenki ylitarkkaan miten sä sitä englantia puhut. Varmaan tää ujostelu johtuu suurimmaksi osaksi vaan siitä, että ei oo tottunu. Ei meillä tuolla pikkukylässä englannin tunneilla juuri ääneen tarvinu puhua sitä englantia. Ei mua toisaalta hävetä ollenkaa puhua englanninkielisille tai muille, ainoastaan suomalaisille. Pitäs vaan alkaa puhumaan ja olla välittämättä muiden mielipiteistä. Jos joku ajattelee, että mun rallienglanti on kamalaa, niin onko se mun ongelma. Siinäpähän sitte ärsyyntyy tai pitää itteensä parempana. Onkos kellää muulla samanlaisia ongelmia? Tai ehkä vinkkejä englannin opiskeluun? 

 

29 päiväääääää jäljellä meidän reissuun! :))

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä