Kaikki ei oo aina kivaa.

Moi! En kirjota reissujuttuja peräkkäin, ku niihin menee niin tuhottoman paljon aikaa. Tää on siis silkkaa ajatuksen virtaa. Tai ainaki melkein. Päätin kuitenki jo aikasemmin, että aion jutustella pitkästä aikaa hieman horoskoopeista. Nimittäin meillä oli yks päivä koulussa ryhmätyöhön jako, joka tapahtu syntymäajan perusteella. Ja siinä kohtaa tämä horoskooppihörhö oli tietty ihan onnessaan. Saisin tietää paljon ihmisten horoskooppeja! Jeij! Oon pyrkiny vähentää horoskooppien kysymistä, ku ihmiset pitää mua joko tyhmänä tai muuten vaan hörhönä. Teen kuitenki vieläki sitä, että esim facebookista sitten stalkkaan uusien tuttavuuksien horoskoopit. 😉 Mutta siis oon huomannu, että tuolla koulussa oon kohdannu yllättävän paljo meikäläisiä eli siis vesimiehiä. Toki se voi olla vaan sattumaa, mutta mulle on tullu vaan semmonen tunne että se ei voi olla täysin sattumaa. Vaan tää ala selkeesti kiinnostaa vesimies -merkkisiä ja oon löytäny siis oman alan. Toisaalta oon myös huomannu, että ei olla nuiden muiden vesimiesten kans juurikaa samanlaisia. heh. Tai niin vesimies ainaki väittää kapinallisena ja erilaisuuden tavoittelijana. 😉 Eli meni pohja tältäki analyysilta. Mulla on paha tapa etsiä omaa paikkaani vertailemalla aina muihin. Mutta ei mun tällä kertaa ees tarvi. Tää on mun ala. Vaikka ei ois yhtää toista vesimiestä täällä opiskelemassa. 😀

Asiaan liittyen. Moni mun tuutor-ryhmäläinen kertoki eilen, että ne ei ehkä oiskaan niin kiinnostunu tästä alasta, että nää ekat kurssit on ollu aika liiba laabaa. Musta on hassua olla itse nyt siinä asemassa, että alan vaihto ei oo vielä käyny mielessä. Koska sillon ku alotin tradenomi-opinnot niin aika pian mulle oli selvää, että se ei oo mun paikka. Siellä alkukurssit oli vielä enemmän liiba laabaa ku täällä ja lisäksi melkein kaikissa oli pakollinen läsnäolo. Koulua tyyliin kasista neljään. Ei sovi meikäläiselle. Tykkään just tästä yliopiston vapaudesta ja vastuun ottamisesta. Jokainen saa opiskella omalla tyylillään kunhan tulee opintopisteet suoritettua. Jokaiselle kuitenki sopii eri tyyli opiskella, toisille amk, toisille yliopisto ja en mäkää vielä muutama vuosi sitten tienny yhtää mitä haluisin tehdä ”isona”. Mun neuvo omiin kokemuksiin vedoten ois kuitenki, että ei sais liikaa miettiä minkä ammatin haluaa vaan pitäis tehdä ja opiskella niitä asioita mistä nauttii ja saa jotain mielihyvää. Mieti niitä aineita, joista sä tykkäsit ja olit hyvä koulussa jo sillon, ku ei tarvinu vielä miettiä minkä ammatin haluat. Se ammatin tai hyvän palkan miettiminen vaan sekottaa sun pään. 

Sitten. Oon tajunnu myös yhden tärkeän jutun. Jutun, jota mun äiti on toistellu mulle koko elämän ajan. Eikä varmaan ihan suotta. Se on luultavasti yks asia, jossa mulla on eniten kehitettävää. Nimittäin, ”Minna, kaikki ei oo aina niin kivaa”. Niin. Mut se ois vaan niin kivaa, jos kaikki ois kivaa. Oikeestaan oikein kivaa. Mut riittääkö se? Reissun jälkeen olin pienessä ressissä opiskelujen takia. Olin jääny vähä jälkeen kursseilla ja oli rästitehtäviä. Hetkellisesti ajattelin, että ei vaan jaksa, onko tää tän stressin arvosta. Yks päivä kuitenki tajusin, että elämän parhaimmat asiat ei tuu helpolla. Jos meet aina sieltä mistä aita on matalin ja teet vaan asioita jotka on sulle helppoja, niin ethä sä voi mitenkää päästä elämässä eteenpäin tai kehittyä ihmisenä. Sä junnaat vaan paikoillaan. Oon tajunnu itseasiassa tän saman jutun aikasemminki, mutta oon unohtanu kiinnittää siihen huomiota, vaikka se varmaan on monen mielestä ihan selkeesti mun heikkous. Muistuttakaa mua taas ku oon unohtanu ja valitan että pitäis tehä sitä ja tätä, asioita joita en vaan saa aikaseksi sen takia ettei ne oo mun mielestä kivoja. Kuten hammaslääkäriajan varaus, näöntarkastuksen varaus, terapia-ajan varaus, e-pilleri reseptin uusiminen  jne jne. 

Tämän ”kaikki ei oo niin kivaa” -jutun tajuttuani oli helpompi ottaa vastaan ryhmätyön ei niin mieluinen virka yritysvastaavana. Tehtävä minkä oisin halunnu oli kielivastaava, koska oon aika tarkka kielestä (tästä blogista sitä ei välttämättä huomaa:D) ja tuun varmasti tekemään sitä tekstin tarkastusta vaikka en siinä virassa ookkaan. Eli mulla on periaatteessa kaks hommaa ainaki. Mutta yritän siis ajatella, että tää yritysjutun hoitaminen ehkä kehittää mua mun heikommilla osa-alueilla kuten virallisten puheluiden soittamisessa ja kommunikoinnissa yleensä. Ehkä sit joskus saisin varattua nuita hammaslääkäriaikojaki yms ku vaan harjottelisin. Mä oon kyllä tosi sosiaalinen ihmisten kans joihin mä luotan ja myös sillon ku puhutaan mua kiinnostavista asioista. Mutta sitte musta ei kyllä saa mitään irti, jos aihe ei mua kiinnosta. Pitäis harjotella small talkia… Onneks mulla on Make, joka voi aina hoitaa puhumisen, ku mä en osaa. Se on niin sosiaalinen. ja ihana. 

Kivaa torstaita!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *