Hei! Luin äsken mun ensimmäisen postauksen ja hei ihan mahtavaa! Mulle ei tullu yhtää ahdistava tai myötähäpeä -olo. So coool! Tästä inspiroituneena aloin kirjottelemaan nyt uudestaan. Näinhä tässä tietty kävi niinku aattelinki, että en mä tänne kovin usein kirjota. Mutta ei se mitään, annettakoon se mulle anteeksi.Tässä nyt on muutenki ollu kaikenlaista. Muuttostressiä, ”uus” työ, sairastelua, Konun kans totuttelua uuteen kotiin jne. Tuntuu, etten oo oikein ehtiny ees miettiä mitään sen syvällisempiä. 

Mitä nyt sitte on mielessä? Valittelinki facebookissa, että mun facebook on ainaki ihan kuollu. Että ei sinne enää kukaa mitää tilapäivityksiä laita. Mutta sitte mulle kerrottiin, että nykyään ei vaan nää enää kaikkien kamujen päivityksiä vaan vaan ne, jotka on joko suosituimpia tai sitte niitten käyttäjien, jotka on suhun jotenki sidoksissa enemmän tms. No tämähä nyt on vihoviimenen keksintö. Ensinnäki mä oon alkanu vähentää facebookin käyttöä nyt ku oon parisuhteessa. Ai niin mähän kirjotin tästäki aiheesta kerran tilapäivityksen. Että oon sama minna vaikka seurustelen eikä mikää oo muuttunu. No se nyt ei ihan pidä paikkaansa, koska facebookin käyttö on ainaki vähentyny. En tosin tiiä nyt johtuuko se seurustelusta vai siitä, etten nää kenenkää päivityksiä. hmmm. Varmaan molemmista. Mutta niin mietin vaan että millä perusteella facebook valittee mulle näytettävät päivitykset. Koska nyt ku mietin, niin A. Ei ne kyllä suurin osa oo niiltä ihmisiltä, joitten kans oon eniten yhteydessä tai kenen jutuista oon ennen tykänny. Ja B. Niitä tyyppejä on vaan muutama kenen jutut mun uutisissa näkyy. Why Facebook? Whyyyyy? Pitääkö mun alkaa niinku seuraamaan kaikkia niitä tyyppejä, kenen jutut mua kiinnostaa vai mitä? Se tuntuu jotenki tungettelevalta. 😀 Sit ku oon ite nykyää niin harvon facebookissa, niin näkyykö munkaa jutut kellekkää? Viimeks mun tilapäivityksessä, just tässä facebookin kohtalon pohdinnassa, oli kaks tykkäystä, neki ”sukulaisilta”. Hyvä siinä sitte yrittää saada keskustelua aikaseksi. Mulle kuitenki tuli pian sen jälkeen facebookilta kysymys: ”Haluatko nähdä enemmän kavereidesi tilapäivityksiä?” Mä olin ihan, että jes tähänkö on joku ratkasu! Mut sit facebook ehottiki mulle vaan uusia kavereita.. :DD 

Onko facebookille käyny sama ku nykyajan tv-ohjelmille ja muille media-ilmiöille? Yritetään miellyttää kuluttajaa, vaikka todellisuudessa ei oo mitää hajua mitä kuluttaja haluaa. Niinku esim. Big Brother. ”Katsojille ei riitä enää sama ku ennen vaan pitää olla koko ajan uutta”. No siinä mielessä kyllä, että samoja ohjelmia ei jaksa kyllä kattooo kymmentä kautta. Mutta esim BB:n tapauksessa oisha se helvetin paljo parempi ohjelma vähemmällä yrittämisellä. Siitä on unohtunu se alkuperäisidea, joka koukutti ihmiset siihe sarjaan.  Mun mielestä siinä on eniten kysymys kuitenki ihmisten välisistä suhteista ja kemioista. Eihä tuota kartano-kellari -asetelmaa jaksa kukaan kattoo, ku se on yhtä juonittelua ja johtajuuspaskaa. Maku on menny myös Vain Elämää -sarjasta. Ensimmäinen kausi oli magee, mutta sen jälkeen tuntuu että kaikki artistit on lähteny siihen ohjelmaan vaan siinä toivossa, että ura lähtis uuteen nousuun. Ei siinäkää mitää väärää sinänsä oo, mutta nii ei mua jaksa kiinnostaa kattoo sit jos tuntuu että se homma ei oo aitoa. Sit tää uus ohjelma. Posse. No. Se alku oli tosi myötähäpeää, ne yritti liikaa ja live-esiintyminen ei ollu luontevaa. Ymmärrettävää toki, että eka kerta jännitti. Karalahdelle ”hauska piilovittuilu” lähinnä vitutti. Oho! Musta muodostu joku tv-kriitikko. 😀 

Mikä tän nyky-yhteiskunnan ja tän ajan ongelma on, että yritetään liikaa miellyttää muita.Tehään juttuja miettien mitä muut ajattelee. Osaksi se on varmaanki epävarmuutta itestään ja osaksi sitä, että nykyään ihmiset loukkaantuu niin herkästi. Ollaan niin hirveen herkkänahkasia. Ei uskalleta ilmasta ittiään ja tuoda omia mielipiteitä esille ku joku voi vaikka loukkaantua. Mutta ei mitää hienoja ja uusia ideoita voi syntyä, jos kaikki vaan silittelee ja paikkailee toisiaan. Täytyy antaa oman äänen kuulua ja olla aidosti sitä mitä on. Ethän sä oikeesti tiedä ees, mitä muut aattelee. Varsinkaa ku kaikki vaan mielistelee toisiaan. Kaikilla on ehkä ihan kivaa ja kukaan ei suutu, mutta ei se kyllä synnytä mitää uuttakaa tai mitää muutakaa. Niimpä haastan itseni (ja muut) olemaan aitoja. Ja ens kerralla ku juttelee toisen ihmisolennon kanssa, ollaan aitoja ja kerrotaan mitä mielessä liikkuu. Ei ollakkaa asioista samaa mieltä jos ei olla. Jos ei kiinnosta Vain Elämää, nii sanotaa että ei kyllä kiinnosta se Vain Elämää. Jos siitä tulee riita , nii se on voi voi. Ei oo nii vakavaa, täähä on vaan elämää. 

Moro!