Lisää rahapuhetta, kiitos!
Tämän nykyisen taloustarkastelun vuoksi olen innostunut puhumaan huomattavasti paljon aiempaa enemmän talous- ja raha-asioista ystävieni kanssa. Ja kuinka hyödyllistä se onkaan ollut! Tässä kaksi keskeisintä huomiotani avoimesta rahakeskustelusta.
1. Avoin puhe palkasta tasaa palkkaeroja
En ole oikein koskaan ollut sellaista tyyppiä, jonka mielestä olisi jotenkin tungettelevaa jos joku kysyy omasta palkastani. Sen olen kuitenkin ajan mittaan ymmärtänyt, että kaikki eivät halua puhua omasta palkastaan ja sen vuoksi siitä en siis yleensä oikein kysele. Nyt kun kiinnitän paljon aiempaa enemmän huomiota omaan palkkatasooni ja samalla myöskin pohdin omaa rahankäyttöä, olen alkanut myös vähän kiinnostua muiden taloudesta. Olenkin ihan avoimesti alkanut kysellä ystäviltäni että paljonko sä saat palkkaa ja mihin sä sun palkan käytät. Tämä on paitsi avannut silmäni sille että monet ystävistäni ovat oikeasti aikamoisia tarkan markan vartijoita, vaikka eivät siltä vaikuta, mutta saavat myös toisenlaista palkkaa kuin olin odottanut. Osa enemmän, osa vähemmän. Se, mikä tässä on ollut parasta, on ollut kun kaksi samalla alalla työskentelevää ystävää istuvat pöydässä ja kertovat toisilleen palkastaan. Ja sitten tajutaan et hei, miks mä saan vähemmän ihan samasta duunista. Se on ihan helvetin hyvä ja relevantti kysymys ja onkin onneksi johtanut jo ainakin osassa tapauksia myös keskusteluun asian tiimoilta esimiehen kanssa.
Eli: puhukaa avoimesti palkasta, sillä se on paras keino tasata palkkaeroja.
2. Avoin puhe rahasta auttaa naisia pitämään toisistaan huolta
Oletko henkilö, joka on huolestunut naisten työurien pätkittäisyydestä, pitkien kotonaolojaksojen vaikutuksesta naisten eläkkeisiin sekä vanhemmuuden kustannusten jakautumisesta? Oletko myös samaan aikaan nainen, joka ei puhu omasta taloudenpidostaan eikä kysele ystäviltään että mitä te oikeastaan teette rahoillanne? Minä ainakin olin tällainen vielä reilu kuukausi sitten.
Sitten aloin puhua rahasta avoimesti ystävien kanssa ja tajusin että omassa lähipiirissäni on monenlaisia rahankäyttäjiä: huolettomia (minä), tasaisia ja tarkkoja. Ja ennen kaikkea ystäväpiirissäni on ihan älyttömästi taloustietoa, jota ei jaeta lainkaan! Siinä missä kävi ilmi, että yksi on sijoittanut rahastoihin pienen summan kuukausittain jo yli kymmenen vuoden ajan ja hyödyntänyt sieltä kertynyttä pääomaa useilla eri tavoilla, samassa pöydässä sen kymmenen vuoden ajan olen myös istunut minä joka on sijoittanut tuon saman summan elämisen tasoon. Jos näistä jutuista oltaisiin keskusteltu vähän aiemmin, ehkä minäkin olisin tajunnut että tinkimällä elintasostani 50-100 euroa kuussa olisin voinut kasvattaa jo pitkään itselleni mukavaa puskuria pahan päivän varalle. Ja se itse pahan päivän varanto. Luulin että niitä säästetään vain Jenkeissä. No, kävikin ilmi että suurimmalla osalla ystävistäni on sellainenkin.
Olen tullut siihen tulokseen, että siinä missä on tärkeää pitää mekkalaa rakenteellisista ongelmista, jotka vaikeuttavat naisten pärjäämistä työelämässä ja siten myös johtavat taloudelliseen alakynteen, yhtä tärkeää olisi puhua sijoittamisesta, järkevästä rahankäytöstä, pitkän aikavälin taloussuunnitelmista ja kaikesta siltä välillä. Vaikka rakenteet eivät muuttuisikaan niin meistä lähes jokainen voi silti tehdä joitain valintoja itse, joilla parantaa taloudellisia asemiaan tulevaisuudessa. Avoimella talouskeskustelulla voidaan siis pelastaa naisia vanhuusköyhyydestä, taloudellisesta riippuvuudesta puolisoon ja tarjota taloudellista itsenäisyytä. Ja sehän on aivan mahtavaa!
Eli: puhukaa avoimesti rahasta, jotta taloustietous naisten keskuudessa olisi paremmissa kantimissa.
Kaiken kaikkiaan ehkä sanoisin, että naisten keskinäisen solidaarisuuden vuoksi jo pitäisi puhua paljon enemmän palkasta ja rahasta. Avoimella keskustelulla autetaan toisiamme paitsi saamaan oikeaa palkkaa, mutta myös käyttämään rahaa järkevästi tulevaisuutta silmällä pitäen.