”Hurja muodonmuutos! Kolmekymppinen nainen pudotti painoaan 700 grammaa kuussa!”

Tässä nyt on parisen kuukautta laihduteltu semmoista leppoisen lempeää tahtia, eli semmoista että vajaa kilo kuukaudessa jos tipahtelee niin aikataulussa ollaan. Ja täytyy sanoa, että tämä hitaasti tiputtelu on muuten harvinaisen tylsää hommaa!

Siis tämä laihduttaminen elämäntapoja hiljalleen muuttaen on niin tylsää, että välillä unohdan koko projektin olemassaolon. Ei ole tullut mitään hulluuskohtauksia jossa maanisesti putsataan kaapeista pois valkoiset jauhot ja sokerit (itse asiassa pari viikkoa sitten pitkästä aikaa ostin kaappiin sitä valkoista sokeria) enkä ole marttyyroinut lounasseuralle siitä että olisi kiva joskus syödä jotain mitä mäkin voin syödä ja luetella perään ruokavaliostani pois jääneet jutut. Ei. Olen käynyt lounaspitsalla. Olen syönyt käytännössä yksin kolmen päivän aikana piirakan ja olen syönyt myös yhdet karkkiöverit. Sen verran on konkreettista muutosta tullut, että sen piirakan ja karkkien jälkeen päätin alkaa karkkilakkoon.

Nyt tietenkin kiinnostanee se, että mitä painolle on tapahtunut kun mitään kummaa ei ole elämässä tapahtunut. Tiedoksenne annettakoon siis että sinne se alaspäin hiilautuu. Niin hitaasti, ettei oikein sitä edes huomaa, mutta trendi on laskeva käyrä. 

Uskon, että itselläni on helpottanut jo yksistään se ajatus, että mun ei tarvitsekaan nyt tehdä mitään nopeaa. Jos yksi päivä menee vähän pyllylleen niin se on ihan okei, koska se on vaan yks päivä. Koko projekti ei siihen kaadu. Paineet on helpottaneet kun tiedän että viikon tai parikin vaaka voi näyttää samaa lukua tai jopa välillä vähän nousevaa. Minulle se on merkki siitä että kontrollia on palautettava. 

Vaikka välillä tuntuu siltä että tää koko projekti on perseestä, koska kaikki tapahtuu niin hitaasti, niin samalla jossain takaraivossa kilisyttää että ei kun just näin sen pitäisikin mennä. Hiljalleen, hitaasti, opetellen. En kiellä itseltäni mitään (paitsi nyt ne karkit) vaan opetellaan kokonaisuuden hallintaa. Tylsää, mutta tasaista. Eli just semmosta oikeaa.

Harmillista, että siitä kyllä saa ehkä aika tylsiä blogipostauksia. Ei tuosta 700g pudotuksesta nimittäin vielä ällistyttäviä ennen/jälkeen-kuvia saa 😀