Kun on aika karsia

Olen aina ollut vähän niin sanotusti tavaran perään. Lapsuudenkotini ei ole ollut varsinaisesti mikään minimalistin unelma, vaan enemmänkin boheemi paikka jossa kaikki on ollut sikin sokin ja ennen kaikkea aika täynnä tavaraa. Äitini elämänmotto on, että kaikki voi tulla joskus tarpeen, ja tämän moton siivittämänä meillä on säilötty kankaanpalat, liian pieneksi ja isoksi käyneet vaatteet ja reikäiset liinavaatteet (ei kylläkään käyttöön, vaan juuri sen varalta että niitä voi tarvia johonkin joskus).

Niinpä itsekin omilleni muuttaessani aloin kirjaimellisesti täyttää kotiani tavaralla. Tavaraa on haalittu jokaisessa asunnossa ja jokaisen muuton aikana sitä on heitetty jätesäkillisiä roskiin. Olen myös tasaisin väliajoin saaanut valtaisia raivauspuuskia ja käynyt läpi kaappeja heittäen tavaraa pois ja myymällä käyttökelpoisen eteenpäin kirpputoreilla. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että todellisuudessa elän kierteessä, jossa ei ole mitään järkeä: raivaan tilaa kotiini, ja puolen vuoden päästä olen taas ahdistunut tavaramäärästäni. Joku tolkku tähän pitäisi tulla.

Kuva: stocksnap.io

Ihailen kovasti muutaman ystäväni äärimmäistä minimalismia, mutta tiedän että siihen minusta ei ole. Tavoitteena onkin se, että tavaraa olisi… sopivasti. Niin, että kaapeissa olisi vähän tilaakin eikä mikään kaappi pursuilisi yli. En oikein innostunut KonMaristakaan, sillä se oli minun makuuni jollain tapaa liian ehdoton. Vinkit kyllä esimerkiksi sukkien ja muiden vaatteiden säilyttämiseen otin ilolla vastaan ja kyllä – sukkani löytyvät oikeaoppisesti rullattuna, vaikka joukossa saattaa kyllä olla muutama sukkapari jotka eivät varsinaisesti tuota minulle iloa. 

Kolmesta asettamastani tavoitteesta tämä on vaikeimmin määriteltävissä, sillä on hankalaa muotoilla tätä yksittäiseksi, määrälliseksi tavoitteeksi. Ehkä yksi tavoite voisi olla se, että minimoisin heräteostokset. Toinen tavoite ehdottomasti tulisi olla kaappien ja laatikoiden läpikäynti, ja täikamman tarkkuudella tavaran tarpeellisuuden arviointi. 

Kaikista suurin haaste kuitenkin tavaran karsimisessa on poikaystävän motivointi omien tavaroidensa läpikäymiseen ja ennen kaikkea edes jonkun tavaran pois heittämiseen. Vaikka tavaran kotiin kantamisessa hän takuulla häviää minun kotiin ostamien tavaroiden määrässä, niin vanhassa kunnon hamstraamisessa hän voittaa minut suvereenisti. Kaikki hyvät vinkit miehen tavarankarsintavimman päälle saamiseksi ovat siis erittäin tervetulleita!