Edellisestä postauksesta voisikin melko luonnollisesti jatkaa painoteemalla.

Olen itse tulkinnut, että vararenkaideni perimmäiset syyt ovat seuraavat:

1. RA-KAS-TAN hyvää ruokaa

2. Aivojeni mielestä hyvä ruoka on todella usein yhtä kuin epäterveellinen ruoka.

Olen lukenut useita eri artikkeleita ja yhden kirjankin tunnesyömisestä, ja vaikka nykyään moni ylipainoinen huomaa tunnesyömisen olevan ongelma, en itse lukeudu siihen joukkoon. En myöskään ahmi enkä koe syyllisyyttä syömästäni ruokamäärästä tai sen laadusta. Ruokaympyräni ei myöskään koostu viikoittain hamppareista, limppareista, kekseistä, pitsoista tai jäätelöstä. Syön 80% aika tavallista, kasvispainotteista ruokaa. Sen ruuan laittamisessa vaan yleensä käytetään melkoiset määrät rasvaa, ja lisäksi olen auttamaton karkkihiiri.

Tämähän on sinänsä jo mielestäni aika hyvä lähtökohta: pidän hyvästä terveellisestäkin ruuasta ja olen oppinut sitä jonkin verran jo laittamaan. Entinen ”väsyttää, nyt jotain helppoa” -ruokani oli pekonipasta. Juu, ei ole onneksi ollut enää pariin vuoteen. Lisäksi pidän liikunnasta ja harrastan sitä säännöllisesti 1-5 kertaa viikossa. Harvoin enää nykyisin tulee pidempiä kuin parin viikon taukoja, ja keskimäärin varmaan käyn hikiliikkumassa noin kolme kertaa viikossa. Ja silloin siis hiki lentää niin että pukkarissa puristetaan hikeä pois paidasta.

Olen jossain vaiheessa kokeillut herkkupäivän ideaa. Itselläni se meni kuitenkin siihen, että se viikon herkkupäivä aloitettiin jollain aivan överillä pannariaamiaisella, lounaaksi sitten jotain tuhtia ja illalla vielä pitsaa, karkkia ja jätskiä. Siinä tulikin kätevästi otettua talteen kaikki viikon aikana miinukselle jääneet kalorit ja reippaasti vielä ekstraakin. Herkkupäivää en siis enää suosi, vaan pientä herkkupalaa silloin kun sitä tekee mieli. Harmi vaan, että useimmiten mieli tekee 200g karkkipussia kuin kahta palaa tumma suklaata.

Nykyisin taitaa olla vallalla käsitys, että kaloreiden laskeminen on aika kasaria, jos nyt näin voisi asian ilmaista. Tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitä syö. Allekirjoitan väitteen osittain. Tottakai on väliä mistä ne kalorit tulee. Mutta voin sanoa, että kalorilaskuri oli yllättävän hyvä apuri silloin, kun päätin vaihtaa iltakarkit naturel-sekoitukseen pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Jumaliste, niissähän on jopa enemmän kaloreita kuin siinä karkissa!

Eli, valitsemani menetelmä painon pudottamiseen on yksinkertaisesti kaloreiden laskeminen. Tämähän on varmasti monien mielestä nyt aivan väärin laihduttamista, mutta suoraan sanottuna minua se ei nyt kiinnosta. Jokusen viikon tässä kalorilaskinta käytettyäni olen huomannut sen olevan aivan killeri apuväline syömisasioiden ojoon laittamiseen. Ainakin omalla kohdallani se ohjaa vähän niinkuin automaattisesti niihin parempiin valintoihin: jos päivässä on käytettävissä 1600 kaloria, niin en halua käyttää siitä puolta karkkipussiin ja kärsiä nälässä loppupäivää. Lisäksi kalorilaskurin avulla olen tehnyt ehkä tähänastisen elämäni suurimman havainnon ruokailutottumuksistani. Olen tottunut siihen että on ihan ok että aamiaisella, lounaalla, välipalalla ja illallisella saa kaikilla syödä mitä haluaa. Ja lisäksi tietenkin kahvilla voi ottaa pullaa koska otan sitä vaan tänään. Ja huomenna kaikki uusiksi. Ei ihme jos housujen nappi kiristää!

Ahaa-elämykseni siis on: Suurin osa päivän ruuista tulee ihan aikuisten oikeasti olla aika kevyitä, ainakin jos haluat pudottaa painoasi. Ja lisäksi on vähän muisteltava mitä on aiemmin päivällä syönyt ja mietittävä mitä aikoo illalla syödä, jotta koko päivän ruokahommat pysyisi jonkinlaisessa kurissa. Tähän tietenkin auttaa säännöllinen elämänrytmi ja myös suunnitelmallisuus. Hetkessä eläminen ei vaan pelitä ellet ole piinkova ruokavalion kokonaisuuden hallitsija.

Siispä aloitan (tai olen itse asiassa jo aloittanut) painon hallinnan vanhan kansan kaloreiden laskemisen avulla. Laskemisessa apuna käytän supersuosittua My Fitness Pal-appia, jota ilman en kyllä jaksaisi alkaa laskentahommiin. Painon pudottamisessa tavoitteena on mukava tasaluku, 10 kiloa. Aikaa vuosi. Telkkarissa pullukat pudottaa saman ja vähän päällekin kuukaudessa, joten eiköhän tuo pitäisi onnistua – ja samalla on vuosi aikaa opetella niitä normaaleja elintapoja!