Piiri pieni pyörii…

…ja minä siinä hyörin. Vuodesta toiseen. Jo lukioajoista lähtien ja noista ajoistahan on jo sellainen kymmenisen vuotta aikaa.

Eron jälkeen olen päättänyt keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini. En kaipaa juuri tähän tilanteeseen vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Paitsi silloin kun käyn yksin nukkumaan. Ja silloin kun käsissäni roikkuu kaksi kauppakassia, vessapaperipaketti ja talouspaperia ja yritän saada kaivettua avaimet taskustani avatakseni kotioven. Ja silloin kun katson romanttista elokuvaa, käyn kävelyllä, saunassa…

Okei myönnettäköön: pieni kaipuun poikanen miehiseen seuraan iskee silloin tällöin. Muuten viihdyn hyvin itsekseni. En ole rynnännyt Tinderiin (eksäni on ja en malttanut olla piikittelemättä häntä tästä) ja muutenkin sosiaalinen elämäni on ollut aikamoisen kuollutta viime aikoina, kiitos tämän pitkäkestoisen taudin, jota poden tällä hetkellä. En ole kuitenkaan täysin yksin joutunut olemaan, vaan viestejä on tullut vaihdettua kahden eri miehen kanssa. Meinasin ensin kirjoittaa ”kahden eri pojan​” kanssa”, koska poikia he silloin vielä olivat, kun heihin tutustuin.

Kyseessä on siis kaksi lukioaikaista tuttuani. Ehkäpä tähän väliin olisi hyvä tehdä pieni esittely kummastakin.

Herra nro 1

​​​​​Irc-gallerian kukoistuksen aikoihin alkoi tämä tarina. Olin syksyllä aloittamassa opinnot taiteisiin erikoistuneessa lukiossa ja ennakkoon oli jo tiedossa, että poikiahan on tuon kaltaisissa lukioissa huomattavasti tyttöjä vähemmän. Siispä jo kesän lopulla tytöt alkoivat ottaa selvää tulevista kaksilahkeisista opiskelutovereistaan. Mikä olisikaan ollut parempi paikka tähän tutkimustyöhön, kuin Irc-galleria ja siellä tämän taidepainotteisen lukion oma yhteisö, johon uusia ykkösluokkalaisia alkoi ilmestyä kesän lopulla kuin sieniä sateella. Sieltä minäkin tämän kyseisen pojan bongasin. Harmikseni huomasin, että monet tytöt olivat käyneet jo pojan kuviin kommentoimassa jotakin typerää ja aivotonta. Itsehän liityin tämän joukon jatkoksi ja päätin kehua eräässä kuvassa komeilevaa mopoa. Heti meni pieleen, koska eihän se mikään mopo ollut, vaan kevytmoottoripyörä, kuten minulle ystävällisesti asia selvitettiin pian kommentointini jälkeen. Ilmeisesti tein kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen tietämättömyydelläni ja viestejä tuli vaihdettua enemmänkin. Koulun alettua vaihdettiin viestien lisäksi salaisia katseita, vaikka itse seurustelinkin vuotta vanhemman samaisen lukion opiskelijapojan kanssa. Tämä uusi mielenkiintoinen rinnakkaisluokan tuttavuuteni alkoi kuitenkin pian seurustella erään samalla luokalla olevan tytön kanssa. Itsellä ero koitti jo ennen ensimmäisen lukukauden loppua.

Olemme olleet ystäviä näiden kymmenen vuoden ajan. Vuosiin on mahtunut paljon salaisia tekstiviestejä (lähinnä hänen puoleltaan salaisia, koska ne on lähetetty tyttöystävän selän takana), kevytmoottoripyöräajelua, salainen vierailu lomamökkikylässä, hurja mönkijäajelu, suutelua keskikesän juhlan aikaan puiston penkillä, puhelinseksin alkeita ja tunnustuksia pään sisällä myllertävistä ajatuksista.

Tämän hetkinen tilanne on se, että olemme molemmat sinkkuja. Viime viikkoina lähettelemämme viestit ovat olleet täynnä flirttiä ja huumoriin naamioitua seksuaalissävytteistä sanailua. Kieltämättä viestit ovat saaneet hymyn huulille ja mielen iloisemmaksi…aina siihen saakka kunnes ymmärsin, että hän harrastaa tätä viestittelyä myös kymmenien muiden naisten kanssa. Hän on Whatsappissa koko ajan paikalla, jopa töissä ollessaan. Olemme asiasta puhuneet, ja hän on itse myöntänyt, että hän on sillä tavalla vähän päästään vialla, ettei pystyisi koskaan olemaan täysin yhden naisen mies. Ja minä kun melkein menin jo ihastumaan. No, tällä hetkellä viestittelymme on vähentynyt radikaalisti. Syynä on mahdollisesti se, että erään turhauttavan päivän jälkeen (olin kuullut eksäni Tinderistä) tuumasin hänelle ääniviestillä, että ”kaikki te miehet ootte tuollasia saatanan perseenreikiä.” Vastaukseksi sain moitteita asioiden yleistämisestä sekä kainon pyynnön, että jos hän nyt kuitenkin saisi vielä silloin tällöin lirkutella minulle, vaikka lirkuttelee myös muille.

Saa nähdä mihin kaikki tämä johtaa. Ihastua en saa, sen olen tehnyt itselleni selväksi. Ehkä voisimme kuitenkin kokeilla sellaista erittäin hyvää ystävyyttä…

Herra nro 2

Minä olin lukion ekalla, hän kolmannella. Hänellä oli mielestäni maailman makein nahkatakki ja sen takin vieno tupakan tuoksu teki hänestä entistä vastustamattomamman. Hiukset olivat kuin suoraan Disney-prinssillä. Hän puhui outoja, mutta viisaan kuuloisia sanoja ja minä olin täysin myyty. Välillä hän piteli käsiäni omissaan ja katseli syvälle silmiini samalla kun minä kainosti yritin katsella takaisin ja naamani hehkui paloauton värisenä. Välillämme tuntui olevan jotakin elämää suurempaa yhteenkuuluvuutta, jotakin maagista. ”Sielunkumppanuutta”, olen kirjoittanut sen aikaiseen päiväkirjaani. Jotakin taisin lemmentuskissani maalailla myös ”minuuteni puuttuvasta palasesta”. Yhden yön vietin hänen luonaan yökylässäkin. Mitään leikkimielistä painia kummempaa ei tapahtunut. Emme ole koskaan edes suudelleet, vaikka minä taisin viettää koko lukioajan edellämainitusta haaveillen.

Lukioaikojen jälkeen olemme nähneet pariin otteeseen ja viestejäkin aina silloin tällöin toisillemme kirjoitelleet. Tämän viimeisimmän eroni jälkeen olemme olleet yhteyksissä lähes viikoittain. Hän on edelleen oma mystinen itsensä, mutta keskusteluihimme on tullut jotakin enemmän. Niin, ehkä niistäkin on tullut jotenkin seksuaalissävytteisiä. Ehkä se aikuisuus tuo tullessaan sen, että filosofiset keskustelut ihmisten perimmäisestä olevaisuudesta muuttuvat kiinnostukseksi siitä mitä toisella on tällä hetkellä päällä, vink vink. Toisaalta, eikö tuon pitäisi mennä juuri toisinpäin? Selitettäköön se sillä, että meidän kahden välit ovat aina olleet vähän omalaatuiset. Myös sen eroavaisuuden entiseen verrattuna olen huomannut, että minä en jää enää niin sanattomaksi, kuin silloin teinityttönä. Yhdessä viestissä hänelle sanoinkin, että ”sinä tunsit tytön, mutta et ole tavannut naista.”

Nyt tämä herra haluaisi palavasti tavata. Itseäni jännittää. Saa nähdä mitä tässäkin nyt sitten tapahtuu…