En voi sanoa, että minulla olisi elämäni aikana ehtinyt olla kovin monta miestä. Kuitenkin nämä muutamat, joiden kanssa olen ollut jollakin tavalla lähemmin tekemisissä, ovat osoittautuneet…no, aika hassuiksi tapauksiksi. Tämän lista alkaa reilun kymmenen vuoden takaa lukion ensimmäiseltä luokalta ja jatkuu näihin päiviin. Olen seuraavissa kuvauksissa antanut jokaiselle lempinimen, joka jokaisen herran kohdalla kumpuaa juurikin näistä hassunhauskoista luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista. Ja ennen kuin kukaan ehtii urputtamaan: Kyllä! Tiedän, että jokaisessa meissä on omat hyvät ja huonot puolemme, mutta joskus ne huonot puolet ovat vain liian huonoja.

”Tossun alla on hyvä olla”

Herkkä ja ihana poika. Olimme tosin vielä lapsia silloin kun seurustelimme, mutta hän oli jo silloin huomaavainen ja hellä. Hän viihtyi hyvin tossun alla, usein jopa totesi, että siellä on sangen mukavaa olla. Minullehan se sopi, mutta jossain vaiheessa suhdettamme aloin tuntea itseni täydelliseksi natsiksi, eikä se enää tuntunut mukavalta. Tunteemme eivät osoittautuneet molemmin puolin yhtä vahvoiksi ja sehän tietysti aiheutti ongelmia. Poika kaivautui pois tossun alta ja alkoi osoittaa mieltään. Ei siis mitenkään äänekkäästi meuhkaten, vaan alkamalla käyttäytyä täysin välinpitämättömästi allekirjoittanutta kohtaan. Kukaan ei tunnetusti tykkää marttyyreista, joten totesin, että kiitos riittää ja heihei! Täytyy kyllä myöntää, että silloin tällöin ikävöin tätä nyt jo mieheksi kasvanutta poikaa edelleenkin. Myöhemmin hän ryhtyi seurustelemaan erään ystäväni kanssa. Hekin ovat tosin jo eronneet.

”Tummat silmät, ruskea tukka”

Kuten nimikin jo kertoo. Uskomattoman hyvännäköinen, kohtelias, erikoinen, valloittava ja hauska! Yhden elämänvaiheeni suurin rakkaus! Hänen kanssaan kävimme monen tunnin keskusteluita, mutta hiljaisuus ja pelkkä toisen tuijottelukaan ei tuntunut kiusalliselta. Jollain tasolla tunsimme ehkä jotain elämää suurempaa yhteenkuuluvuutta. Tai ainakin minä tunsin. Harmi vain, että tämä tyyppi oli myös ongelmainen, masentunut, alkoholisoitunut ja ylipäätään täysin kehällä. Hänen erikoisosaamistaan olivat myös katoamistemput. Nykyään olemme aina silloin tällöin yhteyksissä viestien välityksellä.

”Herra lapsellinen”

Tutustuimme yhteisen ystävämme kautta. Olimme miehen kanssa pitkään ystäviä, ennen kuin sain kuulla hänen tunteistaan minua kohtaan. En kuitenkaan tuntenut samoin ja yritin kynsin hampain pitää meidät ainoastaan hyvinä ystävinä. Kun mies sai tietää, etten halua hänen kanssaan mitään ystävyyttä kummempaa, hän alkoi kiukutella pahaisen kakaran tavoin. Hän sitten päätti suurieleisesti kieltää tunteensa minua kohtaan. Olin kuulemma typerä, koska olin niin tunnollinen opiskelija, tykkäsin pitää kotini siistinä ja ennen kaikkea pidin täysin vääristä elokuvista. Musiikkimakunikin oli suorastaan rahvaanomainen. Siis nämähän ovat hyviä ja järkeviä syitä, eikö vain? Emme ole nähneet toisiamme moneen vuoteen.

”Viikonloppu-römpsän metsästäjä”

Jälleen taitelijasielu. Jo ensimmäisillä treffeillä hän analysoi käsilaukkuni punaisen värin merkitsevän avoimuutta ja rohkeutta (lue: ”toivoisin, että annat minulle jo näillä ensimmäisillä treffeillä”). Tämän miehen kanssa meidän oli mahdollista nähdä ainoastaan viikonloppuisin. Silloin mies oli 24/7 kiinni minussa, tutkiskeli nielurisojeni syvintä olemusta (yh, mieleeni muistuivat juuri Hesburgerilla käynnin jälkeiset juustohampurilaiselta maistuvat suudelmat) ja ehdotteli patongin heiluttelua asematunnelissa mitä epäsopivimmissa paikoissa. Lisäksi hän kaipasi entistä tyttöystäväänsä, joka oli vaihto-oppilasvuotensa jälkeen palannut kotiseuduilleen jonnekin Venäjän perukoille. Lopulta mies kyllästyi minuun ja totesi rintavarustukseni olevan aivan liian pieni hänen makuunsa. Kaivaten hän taisi siinä samalla muistella idän siskon pulleita purjeita.

”En mää uskalla ilman viinaa”

Tämän miehen tapasin baarissa. Ujon oloinen tapaus, mutta jotenkin todella sympaattinen. Hauska yhteensattuma oli se, että asuimme samalla asuinalueella, vain parin talon päässä toisistamme. Tapasin häntä aina vain baarissa. Siellä hän oli kännissä kuin käki ja uskalsi käyttäytyä rohkean alfauroksen tavoin. Pari kertaa näimme myös asuinalueemme pihalla. Keskellä yötä. Hän oli kännissä. Niinpä… Kerran suudellessamme hampaamme kolahtivat yhteen. Minua alkoi naurattamaan, mutta hän taisi saada kovia traumoja tapahtuneesta, koska ei enää koskaan soittanut minulle. Tarinamme oli siis lyhyttäkin lyhyempi. Nykyään törmäämme välillä ruokakaupassa ja tuolloin hän selvästi leikkii piilosta kanssani.

”Amis”

Yritin lukioaikana vältellä amismiehiä parhaani mukaan, koska en uskonut meillä olevan mitään puhuttavaa (raakaa yleistystä, mutta nuorena sitä on niin ehdoton). Jotenkin kummallisesti päädyin kuitenkin treffeille yhden lajin edustajan kanssa. Päiväkirjastani löytyy yksi hänen fiksuakin fiksummista ajatuksistaan ja se kuuluu näin:

”Lukiolaiset, jotka luukuttaa musaa ja ajelee autoillaan ympäri kaupunkia, on vähän säälittäviä. Ne on vähän sellasia väliinputoajia, ku ei ne oo oikein oikeita amiksia…”

Treffien päätteeksi hän tivasi minulta, miksei autoni taustapeilissä heilahtele karvanoppia. Kaasutin pois paikalta. Hänelle jäi valitettavasti pakkomielle minusta, ja hänellä olikin tapana pommittaa minua lukuisilla tekstiviesteillä ja puheluilla kuukausien ajan. Jokaisessa viestissä oli muistutus välillämme kipinöivästä järisyttävästä kemiasta. Vastailin viesteihin aina välillä ja silloinkin välinpitämättömästi. Jonkin ajan kuluttua hän kai ymmärsi, etten ollut kiinnostunut.

”Herra kaikin puolin sairas”

Tämä ihminen lukeutuu elämäni suurimpiin virheisiin. Menin ihastumaan häneen, ellen jopa rakastumaan, vaikka hän oli täysin sairas. Ihan oikeasti sairas: mieleltään ja muutenkin. Hän oli narsisti ja hyväksikäyttäjä. Hänellä oli outo tarve panna kaikkea, mikä liikkuu. Hän on kaatanut varmaan suurimman osan tämän kaupungin naisista ja siinä samalla saanut aikaan paljon pahaa. Hänen mielipuuhaansa oli pyörittää monta naista samaan aikaan. Ongelmista kai kertoi jotain sekin, että avioeroja hänellä oli jo liuta takana. Ymmärsin onneksi irrottautua hänestä ajoissa, vaikka hän ehtikin haavoittaa minua monipuolisesti yhdessäolomme aikana. Myöhemmin hän löysi itselleen ilmeisesti täysin omaa tahtoa ja ajattelun taitoa vailla olevan naisen ja pisti tämän nopella aikataululla paksuksi. Muutama vuosi sitten kuulin, että heidän kotitalonsa seinien sisällä eletään melkoisen onnetonta perhe-elämää.

”Kakkakapina”

Hän olisi voinut olla unelmieni mies ja tervetullutta vaihtelua näihin edellisiin tuttavuuksiin. Mutta miksi, oi miksi hänen täytyi suhtautua naisten aineenvaihduntaan niin paheksuvasti? Hän kuuluu hyvän ystäväni läheiseen kaveriporukkaan, jossa minäkin silloin tällöin vietän aikaani. Katseita vaihdellaan edelleen…

”Ex”

Viimeisin mieheni. Kihlattuni. Ensimmäinen mies, jolle sanoin ”Minä rakastan sinua”. Ensimmäinen mies, jonka kanssa jaoimme yhteisen arjen saman katon alla. Monia hyviä puolia, mutta myös niin paljon huonoja. En kai muuten olisikaan nyt sinkku. Tästä miehestä kerron lisää myöhemmin. Kaikesta ikävästä huolimatta koen, että hän ei ansaitse paikkaansa tällä listalla, johon olen melko kärkkäästi arvioinut eteeni tupsahtaneita kaksilahkeisia.

Saa nähdä vieläkö lista päivittyy, vai mitä se tulevaisuus tuokaan tullessaan…