Näinkö se alkaa?

Useasti olen miettinyt oman blogin kirjoittamista. Kuitenkin aina epäillyt että onko minulla kuitenkaan mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Pitääkö olla mielenkiintoista kerrottavaa? Voiko blogi olla vain paikka minne purkaa ajatukset pois päästä jolloin ne ei välttämättä enää kierrä ympyrää mielen sopukoissa? Oma pääni on täynnä ajatuksia ja ihmetyksiä mitkä ajoittain pyörii liikaa ja liian nopeasti, arviolta 156 km/h. Onko sellainen sisältö lukijalle kiinnostavaa? Mutta jos blogi on paikka mihin purkaa omat ajatukset kuuluuko sen välttämättä kiinnostaa muita kuin itseäni.

Jotta edes sain aloitettua päivitin vanhaa kallisarvoista läppäriäni noin kolme tuntia ja kyllä hermot meni useasti. Mutta koska olen jäärä ja itsepäinen en suostunut luovuttamaan. Omasta itsepäisyydestäni voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksen. Vaikka siitä kun kissani olivat rikkoneet kahvinkeittimen enkä suostunut ostamaan uutta vaan kiukulla korjasin vanhan.

Ehkä tästä tulee blogi missä puran oman itseni osiin ja tarkastelen jokaista osaa erikseen. Tätä täytyy miettiä pitkään, haluanko edes purkaa jokaista osaa ja tarkastella niitä? Jos löytyykin osia mitkä haluaa vaihtaa tai myydä? Mitä niiden kanssa tekee?

Tai sitten tästä tulee blogi missä kerron elämäni kummia ja kumman tavallisia tapahtumia. Eilen oli mieltä ylentävää tulla töistä kotiin ja huomata että yksi kissoistani oli paskonut niin että kourallinen sitä itseään oli kiinni takamuksessa ja karvoissa. Aiheuttaen sen että kissa oli hätää kärsien pyyhkinyt peppuaan jokaiselle pinnalle mitä kotoani löytyy, jättäen jälkeensä siksakkisen vanan paskaa.

Millainen tahansa tästä blogista tulee, olen ylpeä itsestäni. Olen vihdoin aloittanut ja nyt minua ei pysäytetä.