Tyhjääkin tyhjempi syli

Tällaisena synkkänä ja myrskyisenä yönä on astetta synkemmät ajatuksetkin. Olen aina halunnut äidiksi ja perustaa ison perheen, ainakin viisi lasta jos riittääkään. Luulin aina että kun olen 25- vuotias minulla on jo perhe. Halusin parisuhteen mikä pysyy ja paljon lapsia. Kuitenkin olen 39- vuotias ilman kumpaakin. Parisuhdetta kokeilin kerran eikä se johtanut mihinkään, en koe että olisin ikinä ollut rakastunut kehenkään. Tänä vuonna itselliset naiset sai mahdollisuuden lapsettomuushoitoihin kunhan täyttää tietyt kriteerit. Minä täytän niistä yhden, olen alle 40- vuotias vielä hetken.

Tahattomasti lapseton

Kun aloin miettimään mahdollista äitiyttä ja kiersin eri keskustelupalstoja läpi selvisi että saman asian kanssa painii moni muukin. Olen yrittänyt löytää kumppanuusvanhempaa, lahjoittajaa, siittäjää ja mitä näitä nyt on. Ei vain ole tärpännyt minkään kohdalla. Muutaman kerran kokeillut tärppääkö koti-inseminaatiolla ilman tulosta. Tyhjääkin tyhjempi syli. Huomasin olevani kateellinen ihmisille jotka ovat menettäneet lapsensa, järkytyin. Miten voi olla kateellinen siitä että lapsi on kuollut.

Tänään tilaamani Bola-koru saapui, tilasin sen tulevalle tyttärelleni jota ei kuitenkaan ole.

On synkkä ja myrskyinen yö.