Äidiksi ja isäksi

Mä oon toisaalta hämmästyny kuin helppoa tää yksin odottaminen on loppujen lopuksi ollu. Johtuneeko sitte siitä etten tätä isä ehdokasta hänen itsensä takia kaipaa mukaan? Tuleva jännittää kyllä aikalailla. Nythän mun ei tarvitse päättää yksin muista ku vaatteista ja tavaroista mitä vauvalle tulee. Mutta ensi vuonna….

Ensi vuonna mun täytyy olla isä ja äiti. Yksin kasvattaa tätä pientä poikaa. Mua pelottaa et vauva on tosi itkunen ja valvottaa paljon. Miten mä jaksan, minä joka on aina tykännyt nukkua pitkät yöunet. Ei oo sitä miestä jota herättää välillä kun itse ei jaksa. Synnytyskin, entä jos sattuu jotain ja mä oon yksin kotona? Näistä vaan pitää jotenki selvitä:)

Oon miettiny täs muutamana päivänä ristiäisiä, kaikkea mitä se sisältää.. Kummien valinta on yllättävän vaikeeta. Veli mulla on jo lupautunu sylikummiksi ja yks kaveri feikki-kummiksi. (Kaveri ei kuulu kirkkoon) Miten mä osaan yksin valita oikeat kummit, kummit jotka välittää?