Ahdistus ja vaikeat ajatukset…
Tästä on taas vähän aikaa, kun viimeksi kirjotellut. Syynä on ollut kertakaikkiaan väsymys, laiskuus ja huono olo. Näin avoimesti kerrottuna, kävimme erittäin pohjalla suhteessamme avopuolison kanssa ja se oli vaikea hetki. Olin varma, että olen tyrinyt kaiken… Ja siitä hetkestä lähtien, oloni on ollut niin voimaton ja loputon.
Suhteessani haluan ihan tärkeimmän asian olevan kunnossa; luottamus! Ilman luottamusta ei suhdetta voi pitää yllä. Tämän asian puuttuminen on myös vakava ja iso asia. No sen verran voin paljastaa, että puoliso ei ole pettänyt (onneksi kuitenkaan). Olen tuntenut pitkään itseni yksinäiseksi, turvattomaksi ja oloni on ollut ”yksin oleva raskauden aikana”. En ole saanut tarvitsemaani ja haluamaani tukea puolisolta, se on erittäin iso ahdistus minulle. Tästä asiasta olen useaan kertaan puhunut, mutta asia ei ole mennyt perille asti ilmeisesti. Nyt kuitenkin tässä yksi ilta asiasta räjähti ”itku raivarit” ja tämän riidan päätteeksi sain lauseen, mitä en olisi todellakaan halunnnut siinä vaiheessa kuulla.
”Kiva, oot pilannu kaiken ja tulevan viikonlopun”
Tää lause… se sattu kuulla ja pakko myöntää, etten ole tämän jälkeen ollut oma itseni. Olen menettänyt yöuneni, päivät itken yksin ollessani, sattuu sisäisesti ja kaiken tämän aikana yritäin vain näyttää hyvinvoivalta ja vahvalta. Kenellekkään en pysty asiasta puhumaan, tai siis pystyn mutta en uskalla. Pelkään, että saan taas epämieluisia vastauksia. Yksin ollessani vain aina silittelen masuani, puhun pojalle ja pyytelen anteeksi kuinka huono äiti tulen hänelle olemaan. Kyllä, tämä asia on alkanut vaikuttamaan myös äitiyden tunteeseen.. En koe olevani hyvä äiti nyt tai tulevaisuudessa, miten voin synnyttää lapsen ja tuntea näin. Tässä tilanteessa olen toivonut saavani tukea, mutta ei. En pysty puhumaan kenellekkään asiasta, ei minua kukaan ymmärrä kuitenkaan.
Yöt menee itkiessä, miettiessä tulevaisuutta ja minua. Päivisin olen väsynyt ja torkahtelen päiväunia. Ruoka ei maistu ja mieli on allapäin. Poika potkii ja yritän vain pysyä vahvana. Yritän vain aina öisin jostain syystä miettiä asioita selvemmäksi ja etsiä syitä pahaan oloon. Ei onnistu. Tällä hetkellä mieltäni ja oloani ei mikään piristä. Päässäni vain päivin ja öin pyörii lauseet; Olet huono äiti nyt ja aina. Älä yritä olla mitään muuta kuin olet oikeasti. Kiva, oot pilannu kaiken ja tulevan viikonlopun. Ja varmasti pahin lause; En rakasta sua enään.
Onneksi kuitenkin elämässäni on valon pilkahduksia, sisarusteni lapset, heidän läsnäolo, hymy ja rakkaus<3