Reilu neljä viikkoa ja saataisiin mennä tutustumaan meidän synnytyssairaalaan.. Siis aika meni alkuun niin hitaasti, mutta nyt..

Sitä aikaa on enään niin vähän, mihin tämä koko odotus aika on kadonnut. 

Vielä rakenneultrassa heinäkuussa sanoin kätilölle ja puolisolleni ajan menevän niin hitaasti. Voi kun pieni olis jo vähän isompi ja syntyisi jo pian. No nyt tähän toteamiseen voisin lisätä, *rakas pienokainen, painat jo niin paljon ja synnyt pian.. meillä ei ole vielä kaikki valmiina ja todellisuus iskee päin näköä, voit kohta syntyä koon puolesta* 

Tänään neuvolakäynnillä taas kuunneltiin pikkuisen sydänääniä ja mitattiin masua. Pikkuinen nukkui juuri ja ”ilkeä” neuvolantäti yritti häntä herättää, mutta turhaan. Meidän poitsu oli taas pitänyt yöllä mekkalaa masussa ja mammaa hereillä. Ja tietenkin käynnin aikana hän nukkui ja sikeästi. Mutta kuitenkin saatiin erittäin hyvät sydänäänet kuultua ja toinen sai jatkaa nukkumistansa. Sf-mitta oli tänään 32,5cm ja se oli kasvanut noin 3-4cm viime neuvolan käynnistä (4vko takaperin). Todettiin jälleen neuvolan hoitajan kanssa, poitsu on ollut hyvin aktiivinen kasvun kanssa masussa. Hemoglobiini otettiin jälleen ja se on taas korjaantumaan päin, tänään 125. Se oli tuossa noin 2kk takaperin hieman matalampi, mutta ei kuitenkaan liian matala. 

Loppukäynnistä hoitaja antoi lapun käteen, otsikon näätte kuvassa alapuolella.. Siis mitä, nytkö jo tämmöinen tuli minun käteeni ja pitäisi alkaa täyttelemään. Laskimme tutustumiskäyntiin olevan ajan ja todettiin, että kyllä.. Nyt tämä on ajankohtainen. Aikaa käyntiin enää tosiaan on noin reilu nelisen viikkoa, toki riippuen siitä milloin kutsuvat minut sinne lähetteen myötä. Maanantaina kun kävin neuvolalääkärin luona, hän kirjoitti minulle lähetteen äitiyspolille vielä käyntiä varten, jotta he tekevät sen viimeisen päätöksen minun synnytyspaikastani. Raskauden alussa paikasta oli hieman erimielisyyksiä minun painoni vuoksi, mutta nyt voin ilokseni todeta.. Minulle ei ole yhtään raskauskiloa vielä tullut, päinvastoin; paino on tippunut alkuraskauden mittauksista. Olen hirmuisen ylpeä tästä asiasta ja nyt toivonkin jatkuvan tilanteen loppuun asti melkein näin. Muutama kilo ei haittaa, mutta suunnitelmissani on synnytyksen jälkeen ”jatkaa” painonpudotustani. Saa nähdä milloin käynti polille tulee ja saa vihdoin varmuden synnystyspaikasta. 

Tässä lomakkeessa on mieluinen kohta minulle; ”Toiveita synnytykseen liittyen”. Tämän kohdan haluan täyttää puolisoni kanssa. Se on meille yhteinen kokemus ja haluan samalla kuunnella hänen toiveita. Toki eniten ehkä tämä kuitenkin minua liikuttaa, mutta en kuitenkaan yksin siellä ole. Yksi iso toive minulla on henkilökunnalle, kunnioitus ensisynnyttäjää kohtaan sekä haluan minulle jäävän hyvä mieli synnytyksen jälkeen enkä halua ottaa mitään traumoja mukaan laitokselta kotiin. Haaveena on kuitenkin joskus vielä käydä synnyttämässä ja mikä rauhoittavampaa siinä hetkessä kuin se, että ensimmäinen synnytys on sujunut hyvin. Katsotaan mitä saamme mieheni kanssa tuohon kirjotettua ja lähinnä ehkä jopa odotan mitä mieheni toivoo 🙂 

Mitä mieltä olette vastasyntyneen nukkumisesta? Missä olisi hänen parasta nukkua?

Minä haluan toki lapselleni mieluiset ja rauhalliset yöunet. Siksi haluankin, että pienokainen oppii pienestä lähtien nukkumaan omassa sängyssään. Pienenä ja varsinkin vastasyntyneenä pinnasänky on hieman leveä pikkuiselle, siksi haluaisinkin tällaisen unipesän. Ainoat pulmani tässä ovat: millaisen unipesän haluaisin ja toinen, se ainainen ongelma; raha… Tässä kuvassa olevat unipesät ovat kaksi lempparia tällä hetkellä. Vielä en ole kuitenkaan tilannut. Olen niin pihi kaikessa, välillä se oikein ärsyttää jopa minuakin. 

Vielä silloin, kun en ollut raskaana ajattelin aina, että sitten haluan babyshowerit minun rakkaitten ystävieni kanssa. No nyt tilanne on kuitenkin tämä.. Olen raskaana, mutta niitä hyviä ystäviä ei ole juurikaan. Heidän lukumäärä mahtuu yhteen käteen ja siitäkään ei montaa sormea nouse, joten saan heittää hyvästit sillekkin toiveelle. Olen niin kateellinen muutamalle ystävälleni, heillä on ollut nämä ylläri juhlat ja ovat saaneet ihania lahjoja ja sellaisia tarvikkeita mitä on vielä puuttunut. No ehkä minä vain odotan sitä lottovoittoa ja sitten menen ostamaan kaikki loput puuttuvat tarpeelliset tavarat vauvaa varten. 

Ja nyt taas..tämä rakkauden täyteläinen, reilu kaksi kiloinen poitsu aloitti iltajumpat ja tämän mamman on aika kellahtaa sängyssä vaakatasoon. 

Hyvää yötä<3 

Riikka