Meidän *pienokainen*

Ensimmäisen kerran saimme kuulla meidän poitsun olevean hieman isompi oikeisiin viikkoihin nähden, säikähdin ja samalla ajattelin ”mitäs nyt”

Lääkäri toteaa, että pikkuisen viikot kokoon nähden on noin 2-3vko edenpänä. Jäät kotiin etkä enään palaa töihin! SIIS MITÄ, en pääse enään töihin??!! Okei, ymmärrän kyllä täysin asian miksi on parempi jäädä pois, mutta… Mä en oo semmonen ihminen, joka osaa olla paikoillaan 🙁 Oikeat viikot on nyt 31+1 ja jäbä painaa jo n.2100g ja on 41cm pitkä. Olo on myös kyllä sen mukainen. Tukala nukkua öisin, ei mitään hyvää asentoa tyynyistä huolimatta. Hirveet närästykset riippumatta onko yö vai päivä. Päivisin mikään asento sohvalla ei ole hyvä, varsinkaan jos poitsu päättää potkia (tällä hetkellä pää alaspäin). Yöuneni ovat nykyään niin huonot, menen 21-22 nukkumaan, herään 2-3 välillä yöllä ja sit taas valvotaan 5-6 asti kunnes taas nukahdan. Siitä sitten herään viim. klo 9 aikoihin aamulla. Päivisin väsyttää niin paljon, mutta yritän välttää mahd.paljon päikkäreitä, koska tiedän niiden vaikuttavan samantien yöuniin. 

Olen myös miettinyt, kuinka isona hän päättää syntyä meidän luoksemme. Vaatteita nyt kun olen pessyt, olen aika runsain käsin laittanut esim 50cm kokoiset vaatteet pois, muutaman tietenkin jätin jemmaan varmuuden vuoksi. Eniten kuitenkin uskon meidän tarvitsevan 56cm -> vaatteita rakkaalle<3 

Kunhan tämä rakas nyytti nyt pysyisi oikein päin, eikä kääntyisi perätilaan niinkuin minä aikoinaan.. Minua ei oltu saatu enään käänneettyä ja rakas äitini on jollain ihmeen voimalla saanut minut punnerrettua ulos. Olisinkin ollut vielä helposti perätilassa, mutta ei..vaikeemman kautta 😉 Olin kuin jalkapallo 😀 

Jännityksellä huomista odottaen, nimittäin huomenna taas pääsee neuvolaan kuuntelemaan poitsun menoa<3

 

Riikka<3

Suhteet Ystävät ja perhe Raskaus ja synnytys

Kuka ja mistä?

Olen miettinyt tätä niin pitkään, että nyt tuli raja vastaan. Blogin kirjoittaminen ei ole siitä helpommasta päästä tällaiselle kolukiusatulle. Olen kärsinyt aikoinaan koulukiusaamisesta ja haukuista, ihan sieltä ala-asteelta lähtien yläasteelle asti. Kun maiseman vaihdos tuli eteen koulun käynnin vuoksi, se helpottui..hetkeksi. 

Olen 22-vuotias ammatiltani lähihoitaja, ihmisiä rakastava ja heitä halukas kuuntelemaan. Se mitä tulen olemaan noin 10-vuoden päästä, en tiedä. Elämäni suunta kääntyi alkuvuodesta 2016, mutta siitä enemmän myöhemmin. Lisäksi elämääni kuuluu hieman kauempana asuvat sisko perheineen ja veljeni perheineen sekä toki vanhempani.

Asun tällä hetkellä Uudellamaalla yhdessä avopuolisoni kanssa. Olemme olleet yhdessä 2015 kesäkuun lopusta lähtien, vaikka toki tähän väliin on mahtunut ongelmia, riitoja ja niitä hetkiä, kun tekisi vain mieli huutaa, itkeä ja raivota toiselle. Päätin 2015 huhtikuun lopussa erottuani sen aikaisesta poikaystävästä, että pidän taukoa, olen yksin ja elän päivä kerrallaan YKSIN. No eihän se niin päättynyt tietenkään.  Kuten arvatakkin sopii… Mutta se, miten elämä lähti siitä hetkestä eteenpäin ja mitä kaikkea on tullut eteen elämässä muutoksia (isot ja pienet) selviää myöhemmin.

 

Riikka

Suhteet Oma elämä