Meidän *pienokainen*
Ensimmäisen kerran saimme kuulla meidän poitsun olevean hieman isompi oikeisiin viikkoihin nähden, säikähdin ja samalla ajattelin ”mitäs nyt”
Lääkäri toteaa, että pikkuisen viikot kokoon nähden on noin 2-3vko edenpänä. Jäät kotiin etkä enään palaa töihin! SIIS MITÄ, en pääse enään töihin??!! Okei, ymmärrän kyllä täysin asian miksi on parempi jäädä pois, mutta… Mä en oo semmonen ihminen, joka osaa olla paikoillaan 🙁 Oikeat viikot on nyt 31+1 ja jäbä painaa jo n.2100g ja on 41cm pitkä. Olo on myös kyllä sen mukainen. Tukala nukkua öisin, ei mitään hyvää asentoa tyynyistä huolimatta. Hirveet närästykset riippumatta onko yö vai päivä. Päivisin mikään asento sohvalla ei ole hyvä, varsinkaan jos poitsu päättää potkia (tällä hetkellä pää alaspäin). Yöuneni ovat nykyään niin huonot, menen 21-22 nukkumaan, herään 2-3 välillä yöllä ja sit taas valvotaan 5-6 asti kunnes taas nukahdan. Siitä sitten herään viim. klo 9 aikoihin aamulla. Päivisin väsyttää niin paljon, mutta yritän välttää mahd.paljon päikkäreitä, koska tiedän niiden vaikuttavan samantien yöuniin.
Olen myös miettinyt, kuinka isona hän päättää syntyä meidän luoksemme. Vaatteita nyt kun olen pessyt, olen aika runsain käsin laittanut esim 50cm kokoiset vaatteet pois, muutaman tietenkin jätin jemmaan varmuuden vuoksi. Eniten kuitenkin uskon meidän tarvitsevan 56cm -> vaatteita rakkaalle<3
Kunhan tämä rakas nyytti nyt pysyisi oikein päin, eikä kääntyisi perätilaan niinkuin minä aikoinaan.. Minua ei oltu saatu enään käänneettyä ja rakas äitini on jollain ihmeen voimalla saanut minut punnerrettua ulos. Olisinkin ollut vielä helposti perätilassa, mutta ei..vaikeemman kautta 😉 Olin kuin jalkapallo 😀
Jännityksellä huomista odottaen, nimittäin huomenna taas pääsee neuvolaan kuuntelemaan poitsun menoa<3
Riikka<3