Elämääni romanttisessa komediassa

Vähän liian pitkä katsekontakti, koko muu maailma pysähtyy, kiusoittelevat kommentit, yhteinen taksi kotiin.

Elokuvat ja prinsessasadut opettivat meille sen. Mies elää vauhdikasta elämäänsä, siirtyy naisesta naiseen, ei tunteile, ei kiinnostu, ei pysähdy. Mies tapaa sattumalta naisen, joka saa hänet pysähtymään, nainen on erilainen, ihmeellinen kaikkiin muihin verrattuna. Mies tekee kaikkensa, saadakseen naisen omakseen, tekee elokuvan keskivaiheilla jonkun pienen munauksen, mutta saa sen anteeksi tekemällä naurettavan ison romanttisen eleen, juuri ennen onnellista loppua.

Sitä luulee olevansa sellainen, pysäyttävä, erilainen, juuri sopiva. Nappaa haaviinsa jonkun joka ei soittele perään, ja kuvittelee sen menevän kuin elokuvissa. Tuleekin vain useita ohareita, satuttavia tekoja, ilman isoa romanttista loppuratkaisua, ilman minkäänlaista loppuratkaisua. Kuvittelee parantavansa sitoutumiskammoisen, mutta

Ehkä pitäisi parantaa pahan pojan syndroomani, ennen kuin yritän parantaa ketään muuta.