Mistä on meidän isä tehty?

 Painavasta hengityksestä, sameasta katseesta, koskenkorvasta ja unettomista öistä. Niistä on meidän isä tehty.

Selvinpäin se on hiljaa, välttelee katsetta punaisilla silmillään, murahtelee vastauksia. Iltaisin se sammuu milloin mihinkin, haukuttuaan omat lapsensa ja rakkaansa. Se polttelee kännissä siltoja enemmän kuin tupakkaa, sen silmät ovat vihaiset ja kädet arvaamattomat.

Kylillä se tunnetaan miellyttävänä ihmisenä, kovana työntekijänä ja perheenisänä. Ei niillä ole aavistustakaan, ettei meillä nukuta öisin, vaan toivotaan, että isä sammuisi ja olisi jo hiljaa.

Ei ne tiedä, että jo lapsena rukoilin, että saisin sellaisen isän, joka lukisi iltasatuja, olisi hymyillen vastassa, muistaisi syntymäpäiväni. Ei ne tiedä, miten jo pelkästään isän raikas hengitys olisi tehnyt minut onnelliseksi.

Sitten tuli se päivä, kun hän sai sen viimeisenkin tipan sääliä juotua,

Ja ensimmäistä kertaa vuosiin, on helpompi hengittää