Mitäpä jos

Ja vaikka mä väitän että en pelkää, vaikka sanon, että annan kaiken mennä omalla painollaan.  En voi olla miettimättä, että olisitkin yksi niistä, jotka tuotiin mun elämään vain opettamaan, miten muurit on tehty pidettäviksi, ja mun sydän rikottavaksi.

Kaikki pimeät illat yksin kotona, joku romanttinen komedia televisiossa pyörimässä taustalla peittämässä hiljaisuutta, pieni särön tunne vatsanpohjassa, että tuota minäkin haluan. Joku joka pitäisi lähellä, kertoisi kaiken suoraan, ei pelaisi.

Tuli se päivä kun se käveli mun ovesta sisään. Valvoi kanssani koko yön, ja kaikki kliseet loksahti kohdalleen. Mitä useammin se käveli sisään, sitä enemmän mä itsestäni paljastin. Olin läsnä, pelkäämättä. Pitkät aamut sylikkäin mun sängyssä, siinä samassa, johon en ollut kenenkään aikaisemmin antanut jäädä yötä pidempään. Kaikki on ihanaa, kevät alkamassa ja mun hymy herkässä.

Kysymättä, se tunne käveli mun ovesta sisään. Mitä jos. Jos se onkin siinä vain hetken, antaa mun rikkoa kaikki muurini, antaa mun paljastaa itsestäni kaiken, kohtaa herkimmät kohtani säikähtämättä. Vain kadotakseen, vain rikkoakseen mut palasiksi, vain saadakseen hetken helpotusta omaan yksinäisyyteensä.

Annan itselleni luvan pelätä vielä tänään, huomenna yritän taas olla onnellinen

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *