Niitä salaisia ajatuksia

Ympärilläni ne rakastuneet pitävät toisiaan käsistä, enkä voi olla ajattelematta, olinko vessassa silloin kun sielunkumppaneita jaettiin. 

Ilmestyisitkö tyhjästä, juuri kun ajattelisin, miten elämäni on täydellistä ja täynnä, sinä tulisit ja veisit kaikista menneistä sanoistani järjen, veisitkö päästäni järjen?

Jäisitkö aamuksi, vaikka meikkini olisivat levinneet, eikä minulla olisi aamupalaa mitä tarjota. Tilaisitko meille ruuat kotiinkuljetuksella, laittaisitko soimaan kaiuttimista kappaleita, jotka raottaisivat maailmaasi? Tallentaisitko numerosi puhelimeeni kysymättä, pyytäisitkö soittamaan ja lähtiessäsi huikkaisitko nähdään? Olisitko liian innokas, ja laittaisit viestiä jo hissistä, kysyisitkö että olisiko liian aikaista nähdä jo illalla?

Ottaisitko mut elämääsi, esittelisitkö ylpeänä ystävillesi, tulisitko puistokaljalle mun rakkaiden kanssa? Olisitko vieressäni arki-iltaisin, osaisitko ymmärtää väsyneen arkeni ja kotiin tunkeutuvat työni? Katsoisitko kanssani frendien kaikki tuotantokaudet uudelleen ja uudelleen, ottaisitko tiukemmin kiinni juuri ennenkuin nukahtaisit.

Rakastaisitko minua, vaikka osaan olla ajattelematon, välillä itsekäskin. Rakastaisitko minua, vaikka tulisin humalassa kotiin samaa matkaa hesarin kanssa, nauraisitko yöhön hukkuneille kengilleni. Silittäisitkö minut, sekoilevan hölmön uneen, silloinkin kun en osaisi sitä pyytää. Rakastaisitko minua siten, miten kukaan muu ei osannut?

Rikkoisitko mut sitten palasiksi, kun et osaisikaan enää

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *