Semmosta se on välillä

Mies taputtaa mua reidelle, ja kertoo miten on ollut töissä jo ennen syntymääni. Hän puhuu päälleni, eikä kuuntele vastaustani.

Yössä tuntematon mies tulee lähelleni, eikä väisty vaikka sanon suoraan, että haluan olla yksin. Hän väistyy vasta kun tuntematon mies tulee väliimme. (ja ne 1000 muuta kertaa baarissa, festareilla, kaduilla ja keikoilla)

Poika kouraisee mua perseestä. Sanon, että muhun ei kosketa ilman lupaa, hän nauraa ja kysyy vähätellen olenko joku vitun feministi.

Siivoojana 19-vuotiaana miesten vessassa, isäni ikäinen mies huudahtaa minut nähdessään, että sieltähän se ravistelija tuleekin.

18- vuotiaana lähijunassa, 40-vuotias mies runkkaa katsoen minua silmiin, huomasin sen vasta jäädessäni pois 20 minuutin junamatkalta. Teki mieli oksentaa, itkeä, oli outo olo. Monien mielestä tapahtunut kuulosti hassulta, ja sain asian kerrottuani lähinnä huvittuneita ilmeitä, enkä ymmärrystä tai tukea.

Lapsena mulle opetettiin, ettei vieraille miehille saa puhua, ja että valkoisia pakettiautoja pitää varoa. Musiikintunnilla alakoulussa opettaja kertoi miten flirttaillaan, miten tytöt voi pyöritellä hiuksiaan, ja miten pojat voi ottaa tilanteen haltuun.

En muista kuulleeni, että jokaisen keho on pyhä, ja ettei toiselle saa aiheuttaa epämukavaa oloa kosketuksilla tai sanoilla.

Rakkaudesta se hevonenkin potkii ja pojat on poikia, niin meille opetettiin.

-Venla