Englanninkielen sana ”present” = nykyhetki / lahja.

Ei ole parempaa hetkeä antaa itsellesi tämä lahja, kuin juuri nyt. Edelleen hyvin suuri osa ihmisistä elää psykologisen ajan käsitteessä, päässä pyörii menneet asiat ja tulevat odotukset. Kenties pelot, jotka juontavat juurensa menneestä ja saattavat toistua tulevaisuudessa.

Aika on hyvä työkalu, mutta sen ei saisi antaa vaikuttaa elämiseen tässä hetkessä. Moni pohtii, että miten voisi olla täysin tyytyväinen juuri nyt, kun on niin paljon asioita kesken, kokemuksia kokematta, kunniaa saavuttamatta? Lohdutukseksi voin kertoa, että kenestäkään meistä –ei kenestäkään- tule valmista. On totta, että voit valmistua esimerkiksi koulusta ja saavuttaa muitakin sinulle tärkeitä etappeja elämässäsi. Jos nämä etapit otettaisi pois, mihin sitten tähtäisit? Jäisitkö tyhjän päälle? Kaikki pysähtyisi? Joskus pysähtyminen voi olla pelottavaa. Joutuu kokemaan läsnäolon juuri sellaisena kuin on.

Sitku ja mutku -elämän on aika tulla päätökseensä. Voimme valita hyväksyvämme itsemme juuri nyt, tämänlaisena, alati keskeneräisenä kulkijana elämämme polulla. Elämä on matka, ei määränpää. 

Entäs, jos oletkin vakavasti sairas juuri nyt? Ei, et ole sairas. Sinulla on sairaus. Sinä olet silti sinä. Jopa sairaudenkin kanssa voit tuntea tämän hetken lahjan, läsnäolon. Jotkut ihmiset identifioituvat sairautensa kautta, jopa niin pitkälle, etteivät kykene enää päästämään siitä irti. En tahdo kuulostaa julmalta, mutta varmasti moni tuntee henkilöitä, joilla on jatkuva tarve velloa huonossa olossaan, kilpailla siitä, kenellä asiat ovat kaikkein huonoiten. Elämässä ei ole enää muuta sisältöä kuin tuo kurjuus ja se valtaa koko nykyhetken – jatkuvasti. Silloin he heittäytyvät asemaan, jossa eivät anna itselleen lupaa rakastaa itseään, mutta janoavat sitä säälin ja huomion kautta ympäristöstään. Samaan aikaan on kuitenkin monia vakavan sairauden kanssa eläviä ihmisiä, joille juuri tuo sairaus on tuonut oivalluksen ja arvostuksen elämäänsä kohtaan. 

Sanan sairaus voi korvata myös muilla asioilla, jotka aiheuttavat elämässämme negatiivisuutta, murhetta ja huolia. Niin kauan, kun vastustamme vahvasti tuota tilaa ja keskeneräisyyttä itsessämme, niin kauan roikumme tuossa onnettomuudessa. Kokeillaanko, mitä tapahtuu, jos näemme näiden ongelmien ja ikävyyksien yli, oman itsemme elollisena olentona tällä planeetalla? Voimme hyväksyä asiat elämässämme, muuttaa ongelmat ja negatiivisuudet haasteiksi ja jatkaa matkaamme kiskomatta kivirekeä alituisesti perässämme. 

Moni pelkää, että lopettamalla vastustuksen muuttuu välinpitämättömäksi. Tämä ei pidä paikkaansa. Kun elät hetkessä ja tilassa, jossa sallit itsesi olla, kykenet sallimaan paljon enemmän. 

//www.youtube.com/embed/zky1Lti0uVs” width=”560″>

Nyt sinulla on ollut aikaa lukea tähän asti. Nyt ota aivan pieni hetki itsellesi. Sulje silmät ja hengitä syvään. Tunnetko, kuinka ilma täyttää keukosi? Siinä on se sekunnin murto-osan hetki, kun tietoisuutesi on astunut pois mielesi menneen ja tulevan oravanpyörästä. Se pieni hetki, kun murheita ei ole. …ja sinä voit kasvattaa sitä niin suureksi, kuin ikinä haluat. Tässä vielä Tealin meditaatio tueksi: